Siinäpä se aika pitkälti, tammikuu nimittäin. Ystäviä, käsitöitä, aikaa perheen kanssa ja muutama flunssa. Viimeistä lukuunottamatta voin sanoa, että siinä on avaimet onneen pakkasenkin keskellä. Varsinkin kun saa tehdä käsitöitä ystävien ja lasten kanssa :).
Käsitöiden kirjo on laajentunut villan kimpusta nyt myös koruihin ja varovaiseen askarteluun. Muun muassa nämä korut syntyivät yhdessä ystävän ja tyttärien kanssa eräänä sunnuntaina. Taivas miten ihanaa meillä olikaan! Iltapäivän aikana kuului monen monta kertaa "tää on sulle :)", milloin kenenkin toimesta.
Saman ystävän kanssa tehtiin viime vuoden puolella tapaamispaikka sinkkusukille. Idea tuli, mistäpäs muualta kuin Facebookista. On muuten näppärä!
Kummityttärelle syntyi tämä amigurumi-tyttönen vihdoin kahden vuoden synnyttämisen jälkeen. Hieman tuli taas vietyä Mia Bengtssonin kirjan ohjetta pidemmälle ja laukkuunkin tuli kaksi itse tehtyä kirjaa, toinen täytettynä ja toinen kummitytön kirjoitettavaksi. Paljon tuotti surua nuken viivästyminen minulle, mutta tätä tämä sairaus on - ennen pystyin pysymään aikataluissa, nykyisin tulee mitoitettua omat voimavarat ja ajankäyttö ihan päin pensaikkoa. Eli opettelua opettelua, sitähän se elämä on.
Uuden vuoden tuotos oli luomuhuivi tyttärelle ihan ex tempore. Joskus on ihan hyvä hillota niitä yksinäisiäkin lankoja, sitä ei koskaan tiedä milloin syntyy idea ja kuva mieleen. Aivan juu, eihän tuossa ihan kaikki ole luomua, joukosta löytyy ulkoreunasta pala Novitan Puroa sekä Woolia.
Ah mikä kuva muistoksi! Mun kuopus oppi eilen nimittäin virkkaamaan!!! Sitä on nyt sitten harjoiteltu, vaikka flunssa kaatoi pienen viltin alle. Ja uskokaa tai älkää, ihan on neidin omaa kädenjälkeä mikä kuvassa näkyy :).
Flunssia meillä onkin piisannut tammikuun aikana ihan riittävästi. Toivottavasti helmikuu vietettäisiin terveemmin!
Tammikuun postauksen ehdoton sokeri pohjalla, tästä olen puhtaasti ylpeä. Meinaa se ikuisuusprojekti eli rikkinäisten vaatteiden pino... Minulla on yhden ystävän kanssa tapana silloin tällöin tavata ja tehdä niitä ei niin mukavia hommia yhdessä. Hänellä on aina tietokone mukana, minä sitten autan siinä missä voin ja väkertelen omia inhokkejani siinä sivussa huomaamatta. Tässäkin on vain osa siitä mitä tuon yön aikana syntyi! Seuraavaa kertaa odotellessa siis :).