Viimeinen villahousu

... ja tämän vuoden ensimmäinen bloggaus syyskuun kunniaksi. Joo, vähän kiirettä on pitänyt varsinkin tuon vilkkaan kuopuksen kanssa, eipä ole juurikaan tullut avattua tietokonetta. Mokoma muru.

Olen tässä vajaan viikon nikotellut nostalgisissa tunnelmissa. Tässä talossa meinaa loppui hahtuvalanka ja sitä myötä villavaippahousujen neulominen. Piti lohdutukseksi aloittaa heti kaksi villapaitaa :D. Laskeskelin, että ensimmäiset villavaippahousut tuli neulottua 9,5 vuotta sitten kolmannen lapseni raskausaikana. Toki tässä oltiin pari vuotta kestoilematta ennen neljännen syntymää ja toki tuo neljäs vielä tovin käyttää villiksiä, mutta uusia ei enää synny.

Viron villaa kaverilta. Aiempien Nököjen ja Sipulipöksyjen sijaan teki mieli kokeilla ihan lennossa jotain muuta. Ja tietty piti myös tehdä noita yövaippavahvistuksia kuvan oikeassa reunassa, toimivat kuin unelma vaipan ja villahousujen välissä.

 

 

Väriterapiaa ja lisää kikkailua.

Ja tässä ne on, viimeiset hahtuvalangat. Pitihän sitä sitten homma lopettaa tekemällä kahdet Sipulipöksyt.

Kestovaippoja tulee toki tehtyä edelleenkin, ainakin harkkahousuja kunhan ehtisi. Muistelin edellisen yökestoilusta, että röyhelövaipat olivat kaikkein parhaimpia. Onhan ne, kunhan vaan ehtii pukea ja tilkitä vaatetuksen niin ettei tarrat aukea sen kymmentä kertaa. Neppejä ei herra onneksi ainakaan vielä saa auki, tosin joskus kyllä pojasta jää pelkkä vaippa jäljelle kun se karkaa syöttötuolin valjaista karkuun. Pippuripylly on siis siskonsa tavoin. On ollut mukava huomata, että oma vaippamalli on ollut tosi sopiva meidän molemmille kestoilijoille vaikka kehon rakenne on monilta osin erilainen sukupuolesta puhumattakaan.

 

Operaatio lankavaraston pienentäminenkin on edistynyt. Neljätoista vuotta vanhoista puuvillalangoista syntyi imuja. Näiden tekeminen näytti vissiin mukavalle, koska sain kaksi tytärtä mukaan talkoisiin.

Lankavarastojen lisäksi olen yrittänyt vähentää myös kangasvarastoja. Ystävälleni syntyi kestositeitä ja pikkuhousunsuojia, pariinkin otteeseen. On ollut ihana päästä välillä ompelemaan, on se kuitenkin niin paljon joutuisampaa kuin neulominen. Ehkäpä pian taas...

Jos se ei nyt hetkeen kasvaisi...

... niin voisi pitää tauon näiden ompelussa ja neulomisessa :). Mutta vannomatta paras! Eli kestovaippoja taas aika liuta, olkaatten hyvät. Sekä muutama kasvojenpuhdistuslappu ystävälle myös.

Lisää sisätäyttiksiä, talvella kun ei mikään voita villureita vaipan päälle.

Näiden Sipulipöksyjen langaksi löytyi Schoppenwollen Reggaeta Lankamaailmasta, nam nam!

Ja jos äiti tykkää sisätäytöistä ja villureista, niin iskän käsissä vaihtuvat helpommin taskuvaipat.

Yksi puuvillaimu tuli neulottua testiin myös. Eilen ostin lisäksi löytötavaratoimistosta useamman paksun pyyhkeen hyvin edukkaasti, ne on nyt keittöpesty ja rummutettu leikkaamista odottamaan. Isommat vaipat kun tykkäävät pidemmistä imuista ja mikäs sen mukavampaa kuin kierrättäminen ja valmiiksi tehostettu imukyky :).

Pehmoinen peppukiitäjä

Ja mitäpäs muuta sitä Naavakeijun kuopukselle kuin kestovaippoja heti kun jaksaminen vain antoi myöten... ja aika. Jopa keskoskokoiset Sipulipöksyt tuli tehtyä ja yllätyksekseni ne menivätkin useamman kilon kokoiseksi! Noh, näistä vaipoista (ja monista muistakin jotka eivät kuviksi ikinä ehtineet) on jo lähes kaikki luovutettu Tampereen kestovaippayhdistykselle ja uusia pitäisi pakertaa kiireen vilkkaan poikasen kasvaessa vauhdilla.