Täti-ihmisen kukkahattuilua ja vähän muutakin

Kuka tietää sen tunteen, kun yöllä iskee inspiraatio jonka tuloksena saa sanoa että OHO? Näin pääsi käymään minulle, joka suunnittelin tekeväni pienen kukan pipooni koristeeksi. Noooh, jos pitää liitoitella niin kai se sitten kannattaa tehdä kunnolla :D. Pipon kaveriksi tein jo aiemmin myös tuubin, palmikkolapaset sekä säärystimet. Nyt pitäisi vain päättää, että puranko kiltisti kukkasen pois ja leikin aikuista vai kajautanko tuolla ihmisten ilmoille... hmm....

Lankana Novitan Tempo, ohjeet omasta päästä vapaasti sovellellen.

Heeeh :D....

.... niin ja kun tässä nyt paljastellaan niin näytetäänpäs nyt tämäkin, muttei kerrota kenelle se menee ;). Eli tämä pipa menee lahjaksi sellaiseen paikkaan, että tiedän sen olevan yllätys. Mutta tiedän myös että se joka sen saa, muistaa tasan tarkkaan yhden keskustelun syksymmällä. Siispä, rakkaudella A:lle <3.

O ou, mihin jäi joulu?!?!?!

Minulta jäi päivittämättä joululahjat!!! Jestas, kaikkea kanssa :D. No sen siitä saa kun ensin pitää piilotella ja sitten jännittää niin näinhän se unohtuu. Tässäpä kuitenkin maistiaisia tämän vuoden itsetehdyistä lahjoista. Laitan postauksen loppuun vielä kirkkaammat kuvat Munkista ja Siilistä, mutta nautisellaan ensin nuo tunteikkaammat tunnelmat.

Tässäpä siis ystävykset Munkki ja Siili. Heillä tuntuu olevan hyvin paljon asiaa toisilleen :). Melkein oli haikeaa luopua, niin mukavaa heidän yhteiseloaan oli katsoa vierestä. Nämä menivät kummipojalleni, valloittavan pohdiskelevalle pienelle herrasmiehelle. Munkin ohje löytyy Mia Bengtssonin Amigurumi - virkkaa omat maskottisi -kirjasta. Voin suositella!

Pienten otusten lisäksi pyörittelin myös ystävän tyttärelle töppöset pukinkonttiin. Ystävä oli ihana ja pyöritteli meille aiemmin syksyllä puolukoita pakkaseen. Aika mahtavaa vai mitä! Ja jotain aion päivittää vielä myöhemmin tänne kummitytön tiimoilta, mutta siitä en kerro vielä sen enempää <3.