Mother of the bride Shawl, part 3

Jos nyt viisitoista huivia innostuu tekemään samalla ohjeella niin ei kai se ole liikaa? :D Luojan kiitos kaikki huivit eivät kuitenkaan jääneet omaan käyttöön! Itse asiassa omaan hyllyyn taisi jäädä näistä vain kaksi. Siis tällä ohjeella. Näiden jälkeen on syntynyt jo vissiin kolme muuta huivia itselleni, niistä herkkuohjeista sitten lisää myöhemmin. Mutta tässä nyt siis tämän rupeaman viimeiset Mother of the bridet. Ja kyllä, todellakin, tämä on ollut minulle se koukuttavin ohje sitten villasukkien.

100% ohutta Viron villaa. Täytyy sanoa, että huiviin tuli upotettua hyvin kevyesti yli kymmenen tuntia ellei parikin kymmentä, niin ohutta lanka oli. Mutta lopputulos on kyllä silmiä hivelevä, niin kauniisti langan meleeraus liukuu väristä toiseen ja kerrankin on maltettu värjätä tarpeeksi pitkillä värivaihdoilla.

 Ja alla lisää 100% ohutta Viron villaa. Tämä oli edeltäjäänsä selkeästi rasvaisempi ja siksi myöskin aika haastava tehtävä, mutta lopputulos palkitsi. Tämän huivin kaappasi äitini ja kieltämättä sille se sopiikin kuin nenä päähän.

Läheisen lankakaupan loppuunmyynnistä tuli ihan vahingossa ostettua muuuuutama kerä SandnesGarnin Kitten Mohairia (30% mohair, 20% villa ja 50% akryyli) ja siitä syntyi ihan itselleni tämä alla oleva vihreä-ruskea shaali. Kaulalle tuo on aivan liian iso, mutta hartioita se lämmittää oikein mukavasti jo pelkästään kotosalla ja samalla saa maadoittavaa värienergiaa.

 

Samaisesta loppuunmyynnistä löytyivät myös näiden huivien langat toisella (tai kolmannella tai neljännellä) ohikulkumatkalla. Vasemmanpuoleisen puuvillahuivin tein itselleni kesäiseksi suojaksi, oikeanpuoleiseen Elfin Colorin (90% polyakryyli, 10% mohair) sinisävyiseen huiviin rakastui äitini niin tulisesti, että onnellisena lahjoitin sen hänelle joululahjaksi. 

Tässä huivikuvia päivitellessäni olen törmännyt varmasti jo pidempiaikaisempaankin ongelmaan joka nyt kaiken luomisenpaljouden keskellä onnistui läpsäisemään kunnolla päin näköä. Nimittäin mitä ihmettä tehdä vyötteille? Niitä löytyy sieltä täältä, osan heitän siivousvimmassa roskiin ja sitten kun niitä tarvitsee, et varmasti löydä tai ainakaan enää muista mikä vyöte oli mistäkin langasta. No okei okei, ei hätä ole niin iso jos tarvitsisin niitä vain tänne kirjoittaessani. Mutta isompi haaste on ne ihanat rakkaat pesuohjeet. Kun osa vaatii käsinpesun (juu ei niin todellakaan mun lempparihommaa), mutta yllättäen osa herkänkin oloisista langoista kestää jopa konepesun. Ja kun tekemiseen kuitenkin uppoaa tunti jos toinenkin, ei huvittaisi ruveta arpomaan mikä kesti mitäkin. Eikä myöskään turhaan pesemään käsin. Että jos tähän on jollain hyvä neuvo vinkattavaksi niin otan kiitollisena vastaan!

Mother of the bride Shawl, part 2

Reissu Lankamaailmaan nro 3 poiki tällaisia aarteita. Siis sinne piti mennä ihan noiden sinisten kerien takia, joita sitten myöhemmin löysin lankakaupasta oman kadun varrelta... Nooh, ei hätiä mitiä, enpä ole aiemmin törmännyt lankaan jossa on ruusuöljyä merinolangan mukana. Nyt olen.

Oceanon Miss Tricotista (80% akryyli, 20% villa) syntyi kirjava huivi yställe, violetista Zitron Zeitlosista (100% merino) huivi toiselle ystävälle.

Egyptiläisestä puuvillasta syntyi syntymäpäivälahja äitipuolelle.

Ja Patonsin (100% merino) kolmesta eri sävystä ylläripyllärilahja yhdelle rakkaalle.

Niin juu, ja ne alkuperäiset kaksi kerää sinistä Gjestal Jannea. Niillä viimeisteltiin tämä Tansanian lipun värinen huivi miehen siskolle. Kaikkea sitä voi kaksi vaatimatonta kerää synnyttää sivutuotteena :D.

Mother of the bride Shawl, part 1

VAROITUS, SUURI VAARA ADDIKTOITUA!

Niin nimittäin minulle kävi... Ikinä en ole mihinkään ohjeeseen jäänyt näin koukkuun, villasukkia lukuunottamatta. Aluksi ajattelin, että kerään kaikki huivit samaan sepostukseen, mutta pian tuli huomattua että niitä on liian monta. Ja lisää vaan tulee! Noh, aloitetaan alkeista eli ohjeen löysin täältä.

Osa näistä kuvista on jo yli vuoden vanhoja. Silloin nimittäin kaikki alkoi. Tuli käytyä lankamaailmassa ja löydettyä valloittavia herkkulankoja. Ja aloitettua huivi tyttären opettajalle jouluksi Hjertegarnin Natur Uld Flammesta, 100% villalangasta...

Siihen sivuun tuli tarve tehdä myös koulun joulumyyjäisiin yksi huivi arpajaisten palkinnoksi. Ja aivan yllättäen tarve myös tehdä toinen vihreä huivi toiselle opettajalle. Olin jo aivan koukussa :D. Punaisen ja vihreän huivin lankana on samalta Lankamaailman reissulta löytyneet 100% akryylikerät, merkkiä en enää muista.

Sen reissun langat alkoivat uhkaavasti loppumaan, joten otin käyttöön omista varastoistani Novitan Puro Batikit (100% akryyli) ja pyöräytin vielä samalle joululle yhden huivin anopille vietäväksi muutaman tuhannen kilometrin päähän.  

Sitten pitikin jo tehdä uusi reissu lankamaailmaan, ihan kuin ei omissa varastoissa olisi ollut enempää lankaa :D.

 

Ja niin syntyi paksusta 100% villalangasta graafisempaa teatterihuivia...

...väliin vähän rannetta rentouttavaa neulottua villahuivia...

 

 ... ja sitten tämä jo alussakin kuvattu herkkujen herkku omalle kummitädilleni. Nimittäin uskokaa tai älkää, myös tämmöinen valmispussi löytyi Lankamaailman alekorista kuudella eurolla! Pussiin oli kerätty ilmiömäisellä värisilmällä esillä olleita ja mallineuleisiin käytettyjen lankojen loppukeriä. Tämä huivi valmistuikin kahdessa päivässä, värit hivelivät silmää niin silmittömästi ettei työtä pystynyt laskemaan käsistään. No okei okei, oli siinä lisänä uusi ergonomisesti muotoiltu virkkuukoukkukin lisäkoukuttimena. Lanka on hyvin pitkälle seiskaveikkaa vastaava, 75% villaa, 25% keinokuitua. Nimeä en enää muista kun vaan kassalla sen pikaisesti kuulin.

Ja juu ei, tässä ei todellakaan vielä ollut kaikki... Vain pari ensimmäistä...

Kummituspojan toiveesta

 Sitä voi joskus ajatella, että aika ajaa ohi eikä tietyt asiat enää ole pop. Näin olin itse ajatellut kummipoikani kanssa jolle oli vuosien varrella tullut yksi jos toinenkin amigurumi tehtyä. Mutta toisin kävi. Kysymys "mitä toivoisit joululahjaksi" saikin yllättävän vastauksen - virkatun koiran. Jes jes jes!!! Jouluksi ei tämä kaveri loppujen lopuksi ehtinyt, mutta synttärilahjaksi kuitenkin.

Ohje on Novitan, aiemmin se löytyi ihan netistäkin Pirkka-lehden sivuilta muttei löytynyt enää. Alunperin löysin ohjeen kirjastosta, mutta nyt en löytänyt kirjan nimeä sieltä sivuiltakaan hakemalla. Pah. Mutta se sanottakoon, että vaikka kuinka yleensä tapanani on luovia ohjeiden kanssa niin nyt tuli tehtyä yllättävän pitkälti ohjeen mukaan.

Lankana käytin sekä Novitan Stonea(100% villa) että seiskaveikan jämiä. Ja saattoi sinne joku muunkin merkkinen nyttyrä päästä mukaan. Ainoa asia, mikä jäi työssä harmittamaan, oli etten tajunnut laittaa kaverille punttia takatassuihin tai pylleröiseen. On meinaa tuo pää sen verran painava että meinaa vähän tasapaino pettää :D. Noh, sympaattinen on tapaus jokatapauksessa, niin kuin on kummipoikanikin. 

Joulukalenterina Heidi Alanderin Satakieli

Läheisen käsityöliike Merletton neuleillasta vinkattiin  neulottavasta joulukalenterista, joka kuulosti niin herkulliselta että kotona kirjauduin piiiiitkästä aikaa Ravelryyn ja ostin ohjeen - Heidi Alanderin Satakieleen jonka neuleohjetta paljastettiin joulukuussa joka toisena päivänä yhteensä kahdessatoista osassa. Toisinsanoen ohje ei paljastanut minkälainen huivi oli kyseessä, alussa oli tiedossa vain käytetty lanka, värit sekä neuletiheys puikkosuosituksineen. Kutkuttavaa!

Ohjeessa käytetty lanka oli aivan jotain muuta, minä hiipparoin omille hillo... ei kun lankapurkeilleni ja löysin sieltä aika maittavan väriyhdistelmän erimerkkisiä mohairlankoja joita olin hillonnut yli kymmenen vuotta, yhtä oli jo minua ennen hillonnut oma äitini ties kuinka kauan, joten todellakin nostalgiset langat tuli valittua työhön jonka ulkonäöstä minulla ei ollut mitään hajua. Ihanaa vaarallista elämää :D! Vain yhden langan jouduin ostamaan uutena, siihen valikoitui Regian ruskea sukkalanka kontrastiksi mohairlangoille. Myös vaaleanvioletti lanka poikkeaa mohairsekoitteista, siihen löysin Novitan Minikeristä nytterön 100% akryyliä.

Huivista jääneistä lankajämistä pyöräytin vielä pipan johon toistin huivin mallia oman mieleni mukaan.

Sanottava on, että todella toivon että ensi joulu tuo uuden yhtä herkullisen neulejoulukalenterin. Minä ainakin rakastuin ideaan ja itse huivimalliin. Kiitos Heidi!

Vastavuoroisuutta

Tästä on ollut aivan varmasti aikaisemminkin puhetta, miten koen rikkautta siinä minkälaisia ihmisiä olen elämääni saanut. Joskus kun näkee ja kokee rasismia, katsoo rumia uutisia ja aistii ihmisten pahoinvointia, meinaa iskeä epätoivo. Mutta sitten kun katsoo lähelle, ihan lähelle lähimmäisiin, valtaa nöyrä kiitollisuus. Ja senpä takia joskus, kun on hetki omaa aikaa, on riemastuttavaa tehdä ylläreitä niille ihmisille jotka ovat minua yllätelleet.

 

Nämä Naavakeijunkin aikana myynnissä olleet Rievut syntyivät 100% hamppulangasta, pienet tehopuhdistajat bambu-puuvillalangasta ja syntyipä samaan hetkeen vielä uusia kirjanmerkkejäkin.

Ystävältä tuli muinoin saatua alla oleva retroverhokangas. Siitä syntyi herkullisen värisiä kasseja joista tietysti yhden lähetin ystävälleni yllätykseksi kortin kera. Sitä ei tarina kerro, kumpi tapahtui ensin, mutta lähettipä ystäväkin minulle yllätykseksi Neulontajooga-kortin. Osui ja upposi, kiitos Sanna!

 

 

Silloin kun kortin sain, oli puikoilla ihan itselleni uusi välikausipaita Novita Purosta. Ilman ohjetta tuli tämä neule tehtyä viimeisistä langanlopuista, nyt on kyllä sanottava, että Puro on ollut yksi lempilangoistani niin värien kuin neulottavuudenkin puolesta. Harmi, että lanka alkaa käytössä niin herkästi huopumaan ja nyppyyntymään mutta jos lankaa olisi edelleen myynnissä niin varmasti sitä kyllä edelleen neuleisiin ostaisin.

Tämä peitto tuli virkattua sangen kutittavasta, mutta ihanan pehmeästä Samara super angora -langasta, jota löysin joskus Kuljun kartanosta. Turkkilaisessa langassa on huikeat 60% mohairia ja 40% akryyliä ja kaiken kukkuraksi se kestää vieläpä hellän konepesun. Itse työhön en tosin ole tyytyväinen, käytin ohjeena omaa ala-asteen käsityökirjaani, mutta olisi pitänyt kokeilla vilttiin Novitan isoäidinneliön ohjetta. Vanhalla ohjeella reunat alkoivat lerputtaa. Mutta rataspeittona se kyllä toimii ja lämmittää hyvin.

Novitan isoäidinneliön ohjetta tuli sitten testattua näihin allaoleviin neliöihin, joista virkkasimme esikoisen luokan kanssa peiton ja tyynyn yllätykseksi pois jäävälle opettajalle. Peittoon yhdistettiin yksivärisiä sekä monivärisiä Novitan Nalle-lankoja ja lopputulos oli kerrassaan upea! Ja läksiäisjuhla juuri niin herkkä kuin opettajakin. Ikävä tulee häntä, on meinaan ollut niin sydämellinen opettaja että! Se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Itsestäänselvyys ei ole myöskään se, että kuvia käsitöistä saisi ottaa rauhassa :D.

Tämä jo pari vuotta sitten alkanut oma tilkkupeittotalkookin on saanut vihdoin jatkoa. Iso liuta paloja on jo yhdistetty, pussillinen paloja odottaa omaa paikkaansa ja lankojakin pitäisi olla nyt tarpeeksi isoa peittoa ajatellen. Turvallinen Novitan Seiskaveikka ei petä lankavalintana.

Tunnusta väriä

 

Värit värit värit värit värit. Ja niiden kanssa pelaamisen inspiroivuus. Puhumattakaan kuvien asettelemisesta kaava-arkkien alle kieli keskellä suuta. Ja sitten kun on vielä lopputulokseenkin tyytyväinen. Tupla ah.

Tuli tehtyä kuopukselle juhlavampi puku Afrikasta tuodusta kankaasta. Viipottavaa lasta kehtasi katsoa mistä kuvakulmasta tahansa, oli sen verran tarkkaan mietitty kuvioiden paikat että iso kangaspalakin näytti lopulta pelkältä reikäjuustolta vaikka pienestä puvusta oli vaan kyse. Puvusta erityisen rakkaan tekee kaula-aukko, johon oma äitini jätti myös kädenjälkensä kun itselläni loppuivat ideat kesken. Oman äidin kanssa käsitöiden tekemiseen ei vaan kyllästy ikinä!

Ja mitäpä olisi olla monikulttuurinen ilman lippujen väriä ja mikäpä sen mukavampaa kuin olla samiksia oman isän kanssa. Kuopuksen paitaan langaksi valiutui Teeteen Salla, isänsä huiviin ja hattuun miehekkäästi Lankamaailman Janne. Hyviä lankoja olivat tehdä, mutta kutittavuus oli kyllä vähän toista luokkaa, varsinkin Jannen kanssa. Paitaan otin suuntaa antavasti ohjetta Modasta nro 4/2006, huivi ja hattu tehtiin sitten ison miehen toiveiden mukaan omasta päästä. Tai siis langasta kylläkin, mutta malli tuli mun päästä. Ja päätyi isännän päähän. Tai jotain.

Ja tuli sille kuopukselle tämmöisetkin tehtyä. Lankana aivan mielettömän pehmeää silkkivillaa.

 

Kelpas murullekin.

 

Ja sitten arkirealismia loppuun. Sen kerran kun pääsee kehaisemaan, että on tyytyväinen johonkin ompelutyöhön niin pakko on tunnustaa, että homma vaati jonnin verran harjoittelua, kaavamuunnoksia ja koekappaleita ennen kuin uskalsin rei'ittää lopullisen kankaan. Ompelu ja perfektionismi ovat aika raaka yhdistelmä! Neuloen ja virkaten prosessi on paljon pehmeämpi meikäläiselle, ehtii tuumia ja mallata eikä haittaa vaikka pitäisi purkaakin, sehän on vaan tavallaan langansäästöä :).