Tunnusta väriä

 

Värit värit värit värit värit. Ja niiden kanssa pelaamisen inspiroivuus. Puhumattakaan kuvien asettelemisesta kaava-arkkien alle kieli keskellä suuta. Ja sitten kun on vielä lopputulokseenkin tyytyväinen. Tupla ah.

Tuli tehtyä kuopukselle juhlavampi puku Afrikasta tuodusta kankaasta. Viipottavaa lasta kehtasi katsoa mistä kuvakulmasta tahansa, oli sen verran tarkkaan mietitty kuvioiden paikat että iso kangaspalakin näytti lopulta pelkältä reikäjuustolta vaikka pienestä puvusta oli vaan kyse. Puvusta erityisen rakkaan tekee kaula-aukko, johon oma äitini jätti myös kädenjälkensä kun itselläni loppuivat ideat kesken. Oman äidin kanssa käsitöiden tekemiseen ei vaan kyllästy ikinä!

Ja mitäpä olisi olla monikulttuurinen ilman lippujen väriä ja mikäpä sen mukavampaa kuin olla samiksia oman isän kanssa. Kuopuksen paitaan langaksi valiutui Teeteen Salla, isänsä huiviin ja hattuun miehekkäästi Lankamaailman Janne. Hyviä lankoja olivat tehdä, mutta kutittavuus oli kyllä vähän toista luokkaa, varsinkin Jannen kanssa. Paitaan otin suuntaa antavasti ohjetta Modasta nro 4/2006, huivi ja hattu tehtiin sitten ison miehen toiveiden mukaan omasta päästä. Tai siis langasta kylläkin, mutta malli tuli mun päästä. Ja päätyi isännän päähän. Tai jotain.

Ja tuli sille kuopukselle tämmöisetkin tehtyä. Lankana aivan mielettömän pehmeää silkkivillaa.

 

Kelpas murullekin.

 

Ja sitten arkirealismia loppuun. Sen kerran kun pääsee kehaisemaan, että on tyytyväinen johonkin ompelutyöhön niin pakko on tunnustaa, että homma vaati jonnin verran harjoittelua, kaavamuunnoksia ja koekappaleita ennen kuin uskalsin rei'ittää lopullisen kankaan. Ompelu ja perfektionismi ovat aika raaka yhdistelmä! Neuloen ja virkaten prosessi on paljon pehmeämpi meikäläiselle, ehtii tuumia ja mallata eikä haittaa vaikka pitäisi purkaakin, sehän on vaan tavallaan langansäästöä :).

Viimeinen villahousu

... ja tämän vuoden ensimmäinen bloggaus syyskuun kunniaksi. Joo, vähän kiirettä on pitänyt varsinkin tuon vilkkaan kuopuksen kanssa, eipä ole juurikaan tullut avattua tietokonetta. Mokoma muru.

Olen tässä vajaan viikon nikotellut nostalgisissa tunnelmissa. Tässä talossa meinaa loppui hahtuvalanka ja sitä myötä villavaippahousujen neulominen. Piti lohdutukseksi aloittaa heti kaksi villapaitaa :D. Laskeskelin, että ensimmäiset villavaippahousut tuli neulottua 9,5 vuotta sitten kolmannen lapseni raskausaikana. Toki tässä oltiin pari vuotta kestoilematta ennen neljännen syntymää ja toki tuo neljäs vielä tovin käyttää villiksiä, mutta uusia ei enää synny.

Viron villaa kaverilta. Aiempien Nököjen ja Sipulipöksyjen sijaan teki mieli kokeilla ihan lennossa jotain muuta. Ja tietty piti myös tehdä noita yövaippavahvistuksia kuvan oikeassa reunassa, toimivat kuin unelma vaipan ja villahousujen välissä.

 

 

Väriterapiaa ja lisää kikkailua.

Ja tässä ne on, viimeiset hahtuvalangat. Pitihän sitä sitten homma lopettaa tekemällä kahdet Sipulipöksyt.

Kestovaippoja tulee toki tehtyä edelleenkin, ainakin harkkahousuja kunhan ehtisi. Muistelin edellisen yökestoilusta, että röyhelövaipat olivat kaikkein parhaimpia. Onhan ne, kunhan vaan ehtii pukea ja tilkitä vaatetuksen niin ettei tarrat aukea sen kymmentä kertaa. Neppejä ei herra onneksi ainakaan vielä saa auki, tosin joskus kyllä pojasta jää pelkkä vaippa jäljelle kun se karkaa syöttötuolin valjaista karkuun. Pippuripylly on siis siskonsa tavoin. On ollut mukava huomata, että oma vaippamalli on ollut tosi sopiva meidän molemmille kestoilijoille vaikka kehon rakenne on monilta osin erilainen sukupuolesta puhumattakaan.

 

Operaatio lankavaraston pienentäminenkin on edistynyt. Neljätoista vuotta vanhoista puuvillalangoista syntyi imuja. Näiden tekeminen näytti vissiin mukavalle, koska sain kaksi tytärtä mukaan talkoisiin.

Lankavarastojen lisäksi olen yrittänyt vähentää myös kangasvarastoja. Ystävälleni syntyi kestositeitä ja pikkuhousunsuojia, pariinkin otteeseen. On ollut ihana päästä välillä ompelemaan, on se kuitenkin niin paljon joutuisampaa kuin neulominen. Ehkäpä pian taas...

Muistojen kesä

Näin joulun kynttelikköä ikkunalle viritellessä palaa mieli kesän valoon ja lämpöön. Kuvia kurkkiessa alkoi kovasti kesä maistua ja tuoksua uudestaan, eikä iloa vähentänyt lainkaan nähdä muutoksia myöskin silloin niin sekalaisessa ja nyt melkein seesteisessä kirjahyllyssä. Ah! Olipa siis kerran kesäinen viikonlopun iltapäivä, jolloin eksyin työntämään nokkani vanhoihin kangasvarastoihin...

Syntyi mekko...

 

...jos toinenkin...

 ... sekä yhdelle silmäläpät kun yötkin olivat liian kirkkahaiset.

Verhojakin piti vallan kesän aikana uusia pimennysversioihin ja niiden tylsyyttä sitten tuli vähän piristettyä jollain sopivalla.

 

 

Ja mitä olisi kesä ilman juhlia. Itse asiassa meidän perheessä niitä juhlia mahtuu kesään useammatkin, tässä maistiaiset yhdestä kakusta jota väsättiin mukamas salaa synttärikeijukaisen hihitellessä omassa huoneessaan peiton alla. 

Voihan kesä ja kukkaset, ikävä on, mutta on se joulukin mukava vaihteeksi.

 

 

Lökäri pökäri pöks!

Kiitos rakkaan länsiafrikkalaisen yhdistyksemme Jamoran surahtivat nämä raitavillit ihan hetkessä itselle ja lapsille. Eli toisinsanoen teimme yhdistyksellemme esiintymisasuja ja siitä se sitten lähti - nimittäin kotitekoiset kotipussihousut kaupasta ostettujen kulahtaneiden tilalle. Ah niiiiiiiiiiiiin helppoa ja nopeaa, ohimennen tuli tuhlattua kaikki loput raitatrikoot kaapista meille perheen tytöille. Ja kyllä, korkea malli käy myös majasta jonka sisällä pääsee salaa esimerkiksi kännykälle :D.

  Ja ompeluinspiraation lopuksi pyöräytin vielä kierrätyskankaasta pyjamahousut samiksille, eli isoveljelle ja pikkuveljelle. Ihan vähän vaan on kokoeroa!!

Jos se ei nyt hetkeen kasvaisi...

... niin voisi pitää tauon näiden ompelussa ja neulomisessa :). Mutta vannomatta paras! Eli kestovaippoja taas aika liuta, olkaatten hyvät. Sekä muutama kasvojenpuhdistuslappu ystävälle myös.

Lisää sisätäyttiksiä, talvella kun ei mikään voita villureita vaipan päälle.

Näiden Sipulipöksyjen langaksi löytyi Schoppenwollen Reggaeta Lankamaailmasta, nam nam!

Ja jos äiti tykkää sisätäytöistä ja villureista, niin iskän käsissä vaihtuvat helpommin taskuvaipat.

Yksi puuvillaimu tuli neulottua testiin myös. Eilen ostin lisäksi löytötavaratoimistosta useamman paksun pyyhkeen hyvin edukkaasti, ne on nyt keittöpesty ja rummutettu leikkaamista odottamaan. Isommat vaipat kun tykkäävät pidemmistä imuista ja mikäs sen mukavampaa kuin kierrättäminen ja valmiiksi tehostettu imukyky :).

Ihmetyyppejä ja kirjanmerkkejä

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään... Silti pitää vielä tovi pistellä vanhoja kuvia että pääsee nykyaikaan :). Tällainen syntyi jo viime jouluksi kummipojalle. Ohje löytyy Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi, virkkaa uusia iloisia maskotteja. Lankana on Novitan akryyliset minikerät kaksinkertaisena.

Loput Novitan Polusta sitten käytin äärimmäisen terapeuttiseen isoäidinneliöön, pitkään aikaan en muista tehneeni mitään yhtä valloittavan nautinnollista käsityötä ilman ajatuksenhäivääkään mistään. Ja taisi se olla aika valloittava päiväunivilttikin.

Tyttöjen askarrellessa pitkästä aikaa korviksia minäkin innostuin koruttelemaan, tällä kertaa kirjanmerkkien parissa. On näitä pari omaankin käyttöön jäänyt, mutta suurimmalla osalla on hassu tapa lähteä vaeltelemaan toisten koteihin. Ja enpähän minä ole vastaan pistänyt, hyvä syy tehdä niitä taas ehtiessä lisää.

Pehmoinen peppukiitäjä

Ja mitäpäs muuta sitä Naavakeijun kuopukselle kuin kestovaippoja heti kun jaksaminen vain antoi myöten... ja aika. Jopa keskoskokoiset Sipulipöksyt tuli tehtyä ja yllätyksekseni ne menivätkin useamman kilon kokoiseksi! Noh, näistä vaipoista (ja monista muistakin jotka eivät kuviksi ikinä ehtineet) on jo lähes kaikki luovutettu Tampereen kestovaippayhdistykselle ja uusia pitäisi pakertaa kiireen vilkkaan poikasen kasvaessa vauhdilla.