Translate

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kun elämä pysähtyy


Niinhän se vaan on, että meiltä ei aina kysytä mitä elämältä toivomme. Joskus suunnitelmat eivät toteudu, vaikka kuinka sitkeästi niiden eteen tekee töitä. Kaikella on aikansa ja paikkansa :). Perustin Naavakeijun 3,5 vuotta sitten jännittynein tunnelmin ja into piukassa. Naavakeiju oli minun unelmani toteutettavaksi ja silloin päätin, että toimin yrittäjänä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Näihin vuosiin on mahtunut paljon ihmettelyä ja oppimista, paljon töitä sekä aivan mielettömän ihania asiakkaita. Olen todellakin onnellinen, että uskalsin tämän askeleen elämässäni ottaa!

Vilpitön toiveeni oli, että olisin saanut vielä tovin jatkaa yrittäjänä, wahmina, mutta terveys saneli toisin. Tässä on nyt vajaa vuosi painittu jatkuvan kivun kanssa, joka näillä näkymin saa nimekseen kolmoishermosärky. Itse kipu sekä siihen käytettävät lääkkeet tekevät arjesta rehellisesti sanottuna haasteellista ja työnteosta pitkällä yrittämisellä mahdotonta. Osa asiakkaista jo saikin tuta minun virhemääräni, pahoittelut siitä! Viimeinen tikki taistelussa entisen elämän puolesta oli alkuvuonna alkanut krooninen poskiontelotulehdusrumba, mikä löi itsensä otsaonteloon asti. Täällä nyt sitten odotellaankin leikkausta, jotta edes tuo vaiva saataisiin aisoihin ja jatkuva alipaine pois poski- ja otsaonteloista. Aikamoista etten sanoisi. Voimattomuuden tunne on sanoinkuvaamaton, niin fyysinen kuin hetkittäin henkinen. Mutta kyllä tästäkin läpi mennään! Ja asioista, rakkaistakin sellaisista, luopuminen avaa mahdollisuuden uudelle. Ja sitähän se elämä on - jatkuvasti uusiutuvaa ja uutta luovaa. Aika kutkuttavaa oikeastaan kun pystyy jättämään surun ja haikeuden taakseen!

Naavakeiju jatkaa bloggailuaan ja elämän hämmästelyä, vaikka yritystoiminta siinä sivussa loppuukin. Niinhän sen joskus jo sanoinkin, että Naavakeiju on ehdottomasti perheemme jäsen. Ja oleellinen osa perhettämme se onkin pilvenhattaralla jalkoja heilutellessaan ja näyttäessään, että asioita kannattaa aina katsoa monenmoiselta kantilta!

Ihanaista kevättä kaikille Rakkaille, elämän kevään keskeltä :).

Palajamma!

Jenni ja Naavakeiju
.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Jos paloauto näyttää tuolta niin miltäköhän näyttävät palomiehet?!

XL-Sipulipöksyt hahtuvasta.

Olen tainnut aiemminkin sanoa, että minulla on sellaisia asiakkaita, jotka osaavat ideoida aivan ihania juttuja. Siihen kun lisää vielä lasten toiveet niin syntyy tällaista :). Hyvälle tuulelle tulen näistä kuvista aina vaan, vaikka pöksyt ovat lähteneet uusiin koteihinsa jo ajat sitten.


Ja tässäpä vielä huovutuskuva lähempää. Itse jäin pohdiskelemaan, että olisi todellakin mielenkiintoista tietää, minkälaisia palomiehiä tuon auton sisältä löytyy huristelemasta :)!


S-Sipulipöksyt Reggae-merinosta.

Ja tässä vielä pienemmät, pehmeämmät ja lempeämmät Sipulit. Näitä ei tarvitse paloletkun kanssa sammutella, mutta ne on mukavat kietoa pienelle käärölle kestovaippojen kaveriksi <3.

.

Keijuja ja menninkäisiä sekä pipo päässä nukkumista :).



Voi mikä nostalgiapläjäys! Sairasloman päätteeksi katselin vanhoja kuvakansioita ja löysin tällaiset vanhat aarteet. Töppöskokeilut on huovutettu varmaan jo pari vuotta sitten, lienetkö mille menninkäiselle tarkoitettu koska eivät ainakaan ihmisjalkaan istu. Mutta hauskathan nuo ovat ihan koristeenakin. Tyttösen tunikakin löytyy tänä päivänä jo kaatopaikalta. Ihana oli aikansa, mutta ei ollut tuota kangasta tehty kestämään meidän eemelin menossa mukana. Eemeli-keijukainen lienet, edelleen samanmoinen kuin kuvassa, vaan muutamaa kokonumeroa isompi :).



Tuoreempia rakkaita muistoja edustaa kevättalven tuttavien tyttären 1-vuotissynttärit, jonne ompelin lahjaksi pumpulisen torkkupeiton.



Tämäkin tuli lahjaksi, tosin miehelleni, joka tarvitsi jotain korttiensa suojaksi.



Otsikossa tulikin mainittua pipo päässä nukkuminen. Niin. Mein poikasen pipa hävisi kuin pieru saharaan ja uusi piti pyöritellä talvipakkasilla kiiruusti. Uusi olikin sitten niin mieluisa, että se päässä piirrettiin sarjakuvia, syötiin ja lopulta myös nukuttiin(tästäkin on jossain todistusaineistoa kuvamuodossa, kun vaan muistan että missä). Ja lopulta, kuten aina käy, vanha pipa löytyi lopulta heti kun uusi oli valmis. Mutta yllätyksenä tuli löytöpaikka, vanha villapipo oli nimittäin puhtaan pyykin seassa pussilakanan sisällä! Huonomminkin olisi voinut sille 60 asteen pesussa käydä...

Ja viimeisenä ja todellakin vähäisinpänä :D. Nyt muuten alkaa jo hengästyttämään tämä postauksen pituus... Katsokoon vain ne jotka rohkenevat! Tein nimittäin pojalle toisenkin pipon, mutta sitten innostuin venyttämään sen omaan päähäni ja leikkimään sillä illan iloksi. Saas nähdä kelpaako se näiden tunnelmien jälkeen enää pojan päähän ;). Tärähtänyt kuva, tärähtänyt äiti. Näin se on.


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Viime kesänä värjättyjä

Kuka muistaa viime vuoden kesästä postauksen, jossa kerroin meidän lankavärjäilystämme? Noh, tästä se kutakuinkin alkoi.


Ja tällaisena se jatkui elokuisena ulkonaneulomisviikonloppuna.


Silloin tuli tuumattua, että tuskin kauaa menee aikaa, että saa valmiiksi sen mitä suunnittelee. No ei mennytkään paljoa yli viikonlopun, mutta pähkäily mitä tekisi loppulangalla, ottikin vähän pidemmän ajan :DDD. Niin, ja mitäs siitä syntyikään. No siitä syntyi tytteröiselle villapaita sekä jämälangoista säärystimet. Piiiitkät säärystimet.







Nyt sitten jo haaveillaan, että mitä ehtisi värjäillä seuraavaksi ja mitä niistä tekisi :).

.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Täti-ihmisen kukkahattuilua ja vähän muutakin


Kuka tietää sen tunteen, kun yöllä iskee inspiraatio jonka tuloksena saa sanoa että OHO? Näin pääsi käymään minulle, joka suunnittelin tekeväni pienen kukan pipooni koristeeksi. Noooh, jos pitää liitoitella niin kai se sitten kannattaa tehdä kunnolla :D. Pipon kaveriksi tein jo aiemmin myös tuubin, palmikkolapaset sekä säärystimet. Nyt pitäisi vain päättää, että puranko kiltisti kukkasen pois ja leikin aikuista vai kajautanko tuolla ihmisten ilmoille... hmm....

Lankana Novitan Tempo, ohjeet omasta päästä vapaasti sovellellen.







Heeeh :D....

.... niin ja kun tässä nyt paljastellaan niin näytetäänpäs nyt tämäkin, muttei kerrota kenelle se menee ;). Eli tämä pipa menee lahjaksi sellaiseen paikkaan, että tiedän sen olevan yllätys. Mutta tiedän myös että se joka sen saa, muistaa tasan tarkkaan yhden keskustelun syksymmällä. Siispä, rakkaudella A:lle <3.



O ou, mihin jäi joulu?!?!?!

Minulta jäi päivittämättä joululahjat!!! Jestas, kaikkea kanssa :D. No sen siitä saa kun ensin pitää piilotella ja sitten jännittää niin näinhän se unohtuu. Tässäpä kuitenkin maistiaisia tämän vuoden itsetehdyistä lahjoista. Laitan postauksen loppuun vielä kirkkaammat kuvat Munkista ja Siilistä, mutta nautisellaan ensin nuo tunteikkaammat tunnelmat.



Tässäpä siis ystävykset Munkki ja Siili. Heillä tuntuu olevan hyvin paljon asiaa toisilleen :). Melkein oli haikeaa luopua, niin mukavaa heidän yhteiseloaan oli katsoa vierestä. Nämä menivät kummipojalleni, valloittavan pohdiskelevalle pienelle herrasmiehelle. Munkin ohje löytyy Mia Bengtssonin Amigurumi - virkkaa omat maskottisi -kirjasta. Voin suositella!





Pienten otusten lisäksi pyörittelin myös ystävän tyttärelle töppöset pukinkonttiin. Ystävä oli ihana ja pyöritteli meille aiemmin syksyllä puolukoita pakkaseen. Aika mahtavaa vai mitä! Ja jotain aion päivittää vielä myöhemmin tänne kummitytön tiimoilta, mutta siitä en kerro vielä sen enempää <3.