Translate

torstai 9. helmikuuta 2017

Mother of the bride Shawl, part 3


Jos nyt viisitoista huivia innostuu tekemään samalla ohjeella niin ei kai se ole liikaa? :D Luojan kiitos kaikki huivit eivät kuitenkaan jääneet omaan käyttöön! Itse asiassa omaan hyllyyn taisi jäädä näistä vain kaksi. Siis tällä ohjeella. Näiden jälkeen on syntynyt jo vissiin kolme muuta huivia itselleni, niistä herkkuohjeista sitten lisää myöhemmin. Mutta tässä nyt siis tämän rupeaman viimeiset Mother of the bridet. Ja kyllä, todellakin, tämä on ollut minulle se koukuttavin ohje sitten villasukkien.


100% ohutta Viron villaa. Täytyy sanoa, että huiviin tuli upotettua hyvin kevyesti yli kymmenen tuntia ellei parikin kymmentä, niin ohutta lanka oli. Mutta lopputulos on kyllä silmiä hivelevä, niin kauniisti langan meleeraus liukuu väristä toiseen ja kerrankin on maltettu värjätä tarpeeksi pitkillä värivaihdoilla.



 Ja alla lisää 100% ohutta Viron villaa. Tämä oli edeltäjäänsä selkeästi rasvaisempi ja siksi myöskin aika haastava tehtävä, mutta lopputulos palkitsi. Tämän huivin kaappasi äitini ja kieltämättä sille se sopiikin kuin nenä päähän.


Läheisen lankakaupan loppuunmyynnistä tuli ihan vahingossa ostettua muuuuutama kerä SandnesGarnin Kitten Mohairia (30% mohair, 20% villa ja 50% akryyli) ja siitä syntyi ihan itselleni tämä alla oleva vihreä-ruskea shaali. Kaulalle tuo on aivan liian iso, mutta hartioita se lämmittää oikein mukavasti jo pelkästään kotosalla ja samalla saa maadoittavaa värienergiaa.



Samaisesta loppuunmyynnistä löytyivät myös näiden huivien langat toisella (tai kolmannella tai neljännellä) ohikulkumatkalla. Vasemmanpuoleisen puuvillahuivin tein itselleni kesäiseksi suojaksi, oikeanpuoleiseen Elfin Colorin (90% polyakryyli, 10% mohair) sinisävyiseen huiviin rakastui äitini niin tulisesti, että onnellisena lahjoitin sen hänelle joululahjaksi. 


Tässä huivikuvia päivitellessäni olen törmännyt varmasti jo pidempiaikaisempaankin ongelmaan joka nyt kaiken luomisenpaljouden keskellä onnistui läpsäisemään kunnolla päin näköä. Nimittäin mitä ihmettä tehdä vyötteille? Niitä löytyy sieltä täältä, osan heitän siivousvimmassa roskiin ja sitten kun niitä tarvitsee, et varmasti löydä tai ainakaan enää muista mikä vyöte oli mistäkin langasta. No okei okei, ei hätä ole niin iso jos tarvitsisin niitä vain tänne kirjoittaessani. Mutta isompi haaste on ne ihanat rakkaat pesuohjeet. Kun osa vaatii käsinpesun (juu ei niin todellakaan mun lempparihommaa), mutta yllättäen osa herkänkin oloisista langoista kestää jopa konepesun. Ja kun tekemiseen kuitenkin uppoaa tunti jos toinenkin, ei huvittaisi ruveta arpomaan mikä kesti mitäkin. Eikä myöskään turhaan pesemään käsin. Että jos tähän on jollain hyvä neuvo vinkattavaksi niin otan kiitollisena vastaan!