Vastavuoroisuutta

Tästä on ollut aivan varmasti aikaisemminkin puhetta, miten koen rikkautta siinä minkälaisia ihmisiä olen elämääni saanut. Joskus kun näkee ja kokee rasismia, katsoo rumia uutisia ja aistii ihmisten pahoinvointia, meinaa iskeä epätoivo. Mutta sitten kun katsoo lähelle, ihan lähelle lähimmäisiin, valtaa nöyrä kiitollisuus. Ja senpä takia joskus, kun on hetki omaa aikaa, on riemastuttavaa tehdä ylläreitä niille ihmisille jotka ovat minua yllätelleet.

 

Nämä Naavakeijunkin aikana myynnissä olleet Rievut syntyivät 100% hamppulangasta, pienet tehopuhdistajat bambu-puuvillalangasta ja syntyipä samaan hetkeen vielä uusia kirjanmerkkejäkin.

Ystävältä tuli muinoin saatua alla oleva retroverhokangas. Siitä syntyi herkullisen värisiä kasseja joista tietysti yhden lähetin ystävälleni yllätykseksi kortin kera. Sitä ei tarina kerro, kumpi tapahtui ensin, mutta lähettipä ystäväkin minulle yllätykseksi Neulontajooga-kortin. Osui ja upposi, kiitos Sanna!

 

 

Silloin kun kortin sain, oli puikoilla ihan itselleni uusi välikausipaita Novita Purosta. Ilman ohjetta tuli tämä neule tehtyä viimeisistä langanlopuista, nyt on kyllä sanottava, että Puro on ollut yksi lempilangoistani niin värien kuin neulottavuudenkin puolesta. Harmi, että lanka alkaa käytössä niin herkästi huopumaan ja nyppyyntymään mutta jos lankaa olisi edelleen myynnissä niin varmasti sitä kyllä edelleen neuleisiin ostaisin.

Tämä peitto tuli virkattua sangen kutittavasta, mutta ihanan pehmeästä Samara super angora -langasta, jota löysin joskus Kuljun kartanosta. Turkkilaisessa langassa on huikeat 60% mohairia ja 40% akryyliä ja kaiken kukkuraksi se kestää vieläpä hellän konepesun. Itse työhön en tosin ole tyytyväinen, käytin ohjeena omaa ala-asteen käsityökirjaani, mutta olisi pitänyt kokeilla vilttiin Novitan isoäidinneliön ohjetta. Vanhalla ohjeella reunat alkoivat lerputtaa. Mutta rataspeittona se kyllä toimii ja lämmittää hyvin.

Novitan isoäidinneliön ohjetta tuli sitten testattua näihin allaoleviin neliöihin, joista virkkasimme esikoisen luokan kanssa peiton ja tyynyn yllätykseksi pois jäävälle opettajalle. Peittoon yhdistettiin yksivärisiä sekä monivärisiä Novitan Nalle-lankoja ja lopputulos oli kerrassaan upea! Ja läksiäisjuhla juuri niin herkkä kuin opettajakin. Ikävä tulee häntä, on meinaan ollut niin sydämellinen opettaja että! Se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Itsestäänselvyys ei ole myöskään se, että kuvia käsitöistä saisi ottaa rauhassa :D.

Tämä jo pari vuotta sitten alkanut oma tilkkupeittotalkookin on saanut vihdoin jatkoa. Iso liuta paloja on jo yhdistetty, pussillinen paloja odottaa omaa paikkaansa ja lankojakin pitäisi olla nyt tarpeeksi isoa peittoa ajatellen. Turvallinen Novitan Seiskaveikka ei petä lankavalintana.

Ihmetyyppejä ja kirjanmerkkejä

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään... Silti pitää vielä tovi pistellä vanhoja kuvia että pääsee nykyaikaan :). Tällainen syntyi jo viime jouluksi kummipojalle. Ohje löytyy Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi, virkkaa uusia iloisia maskotteja. Lankana on Novitan akryyliset minikerät kaksinkertaisena.

Loput Novitan Polusta sitten käytin äärimmäisen terapeuttiseen isoäidinneliöön, pitkään aikaan en muista tehneeni mitään yhtä valloittavan nautinnollista käsityötä ilman ajatuksenhäivääkään mistään. Ja taisi se olla aika valloittava päiväunivilttikin.

Tyttöjen askarrellessa pitkästä aikaa korviksia minäkin innostuin koruttelemaan, tällä kertaa kirjanmerkkien parissa. On näitä pari omaankin käyttöön jäänyt, mutta suurimmalla osalla on hassu tapa lähteä vaeltelemaan toisten koteihin. Ja enpähän minä ole vastaan pistänyt, hyvä syy tehdä niitä taas ehtiessä lisää.

Hyvään tarkoitukseen hyvässä hengessä

Siinä se on, siiiiiinä se on!!! Viime syksynä leppoisana yhteistyönä aloitettu Äiti Teresa -peitto valmiina :). Paloja neuloi neljä neulojaa neljässä eri osoitteessa, yhteenompelu tapahtui sitten meillä ystävän kanssa. Nyt on homma enää postittamista vaille valmis. Voi tätä onnea!!! Peitto lähtee siis väliosoitteen kautta Intiaan, tältä sivulta lähdettiin muokkaillen liikkeelle. Kiitos Minna, Petra ja Hannele!!!

Toukokuussa valmistui myös lapsen koulun myyjäisiin hieman käsitöitä. Frillahuivit minun toimestani, korut tyttäreni ja hänen luokkakaverinsa toimesta. Ja ilmeisesti kaikki menivät kaupaksi :).

Flu factory

... eli jälleen kerran flunssassa, oliskohan jo viides tänä vuonna. Päätettiin kuitenkin tyttöjen kanssa jotain luovaa tehdä yhdessä ja mukavamminhan se flunssailevan aika niin kuluukin :).

Ja niin saatiin tehtyä kaikki pienet lahjapaketit, kaksi niistä lähtee jo huomenna eteenpäin.

Lahjuksista puheenollen, myös tällaisia paketteja pyörittelin parit jo ennen joulua ja parit sen jälkeen. Paketteihin meni vaihtelevasti itse tehtyjä kankaisia rättejä, puhdistuslappuja ja/tai neulottuja hamppulanka-riepuja sekä valmiista saippuamassasta tehtyjä ruususaippuoita, joihin olin lisännyt ripauksen elintarvikeväriä sekä eteeristä öljyä. Keltaiset ovat Ruusupuu-karitevoi saippuoita ja siniset Thieves-oliiviöljysaippuoita. Ihanan helppoja tehdä ja hyviä käytössä, ilolla niitä tulikin jaettua ystäville varmaan kolmisenkymmentä kappaletta ja kunhan omatkin kuluvat loppuun, voisikin tehdä jo uuden satsin :). Hätsiu!

Sinkkuja, helmiä, tyttöjä ja räkää... vähän luomunakin

 Siinäpä se aika pitkälti, tammikuu nimittäin. Ystäviä, käsitöitä, aikaa perheen kanssa ja muutama flunssa. Viimeistä lukuunottamatta voin sanoa, että siinä on avaimet onneen pakkasenkin keskellä. Varsinkin kun saa tehdä käsitöitä ystävien ja lasten kanssa :).

Käsitöiden kirjo on laajentunut villan kimpusta nyt myös koruihin ja varovaiseen askarteluun. Muun muassa nämä korut syntyivät yhdessä ystävän ja tyttärien kanssa eräänä sunnuntaina. Taivas miten ihanaa meillä olikaan! Iltapäivän aikana kuului monen monta kertaa "tää on sulle :)", milloin kenenkin toimesta.

 

Saman ystävän kanssa tehtiin viime vuoden puolella tapaamispaikka sinkkusukille. Idea tuli, mistäpäs muualta kuin Facebookista. On muuten näppärä!

Kummityttärelle syntyi tämä amigurumi-tyttönen vihdoin kahden vuoden synnyttämisen jälkeen. Hieman tuli taas vietyä Mia Bengtssonin kirjan ohjetta pidemmälle ja laukkuunkin tuli kaksi itse tehtyä kirjaa, toinen täytettynä ja toinen kummitytön kirjoitettavaksi. Paljon tuotti surua nuken viivästyminen minulle, mutta tätä tämä sairaus on - ennen pystyin pysymään aikataluissa, nykyisin tulee mitoitettua omat voimavarat ja ajankäyttö ihan päin pensaikkoa. Eli opettelua opettelua, sitähän se elämä on.

 

Uuden vuoden tuotos oli luomuhuivi tyttärelle ihan ex tempore. Joskus on ihan hyvä hillota niitä yksinäisiäkin lankoja, sitä ei koskaan tiedä milloin syntyy idea ja kuva mieleen. Aivan juu, eihän tuossa ihan kaikki ole luomua, joukosta löytyy ulkoreunasta pala Novitan Puroa sekä Woolia.

 Ah mikä kuva muistoksi! Mun kuopus oppi eilen nimittäin virkkaamaan!!! Sitä on nyt sitten harjoiteltu, vaikka flunssa kaatoi pienen viltin alle. Ja uskokaa tai älkää, ihan on neidin omaa kädenjälkeä mikä kuvassa näkyy :).

Flunssia meillä onkin piisannut tammikuun aikana ihan riittävästi. Toivottavasti helmikuu vietettäisiin terveemmin!

Tammikuun postauksen ehdoton sokeri pohjalla, tästä olen puhtaasti ylpeä. Meinaa se ikuisuusprojekti eli rikkinäisten vaatteiden pino... Minulla on yhden ystävän kanssa tapana silloin tällöin tavata ja tehdä niitä ei niin mukavia hommia yhdessä. Hänellä on aina tietokone mukana, minä sitten autan siinä missä voin ja väkertelen omia inhokkejani siinä sivussa huomaamatta. Tässäkin on vain osa  siitä mitä tuon yön aikana syntyi! Seuraavaa kertaa odotellessa siis :).