Mother of the bride Shawl, part 1

VAROITUS, SUURI VAARA ADDIKTOITUA!

Niin nimittäin minulle kävi... Ikinä en ole mihinkään ohjeeseen jäänyt näin koukkuun, villasukkia lukuunottamatta. Aluksi ajattelin, että kerään kaikki huivit samaan sepostukseen, mutta pian tuli huomattua että niitä on liian monta. Ja lisää vaan tulee! Noh, aloitetaan alkeista eli ohjeen löysin täältä.

Osa näistä kuvista on jo yli vuoden vanhoja. Silloin nimittäin kaikki alkoi. Tuli käytyä lankamaailmassa ja löydettyä valloittavia herkkulankoja. Ja aloitettua huivi tyttären opettajalle jouluksi Hjertegarnin Natur Uld Flammesta, 100% villalangasta...

Siihen sivuun tuli tarve tehdä myös koulun joulumyyjäisiin yksi huivi arpajaisten palkinnoksi. Ja aivan yllättäen tarve myös tehdä toinen vihreä huivi toiselle opettajalle. Olin jo aivan koukussa :D. Punaisen ja vihreän huivin lankana on samalta Lankamaailman reissulta löytyneet 100% akryylikerät, merkkiä en enää muista.

Sen reissun langat alkoivat uhkaavasti loppumaan, joten otin käyttöön omista varastoistani Novitan Puro Batikit (100% akryyli) ja pyöräytin vielä samalle joululle yhden huivin anopille vietäväksi muutaman tuhannen kilometrin päähän.  

Sitten pitikin jo tehdä uusi reissu lankamaailmaan, ihan kuin ei omissa varastoissa olisi ollut enempää lankaa :D.

 

Ja niin syntyi paksusta 100% villalangasta graafisempaa teatterihuivia...

...väliin vähän rannetta rentouttavaa neulottua villahuivia...

 

 ... ja sitten tämä jo alussakin kuvattu herkkujen herkku omalle kummitädilleni. Nimittäin uskokaa tai älkää, myös tämmöinen valmispussi löytyi Lankamaailman alekorista kuudella eurolla! Pussiin oli kerätty ilmiömäisellä värisilmällä esillä olleita ja mallineuleisiin käytettyjen lankojen loppukeriä. Tämä huivi valmistuikin kahdessa päivässä, värit hivelivät silmää niin silmittömästi ettei työtä pystynyt laskemaan käsistään. No okei okei, oli siinä lisänä uusi ergonomisesti muotoiltu virkkuukoukkukin lisäkoukuttimena. Lanka on hyvin pitkälle seiskaveikkaa vastaava, 75% villaa, 25% keinokuitua. Nimeä en enää muista kun vaan kassalla sen pikaisesti kuulin.

Ja juu ei, tässä ei todellakaan vielä ollut kaikki... Vain pari ensimmäistä...

Joulukalenterina Heidi Alanderin Satakieli

Läheisen käsityöliike Merletton neuleillasta vinkattiin  neulottavasta joulukalenterista, joka kuulosti niin herkulliselta että kotona kirjauduin piiiiitkästä aikaa Ravelryyn ja ostin ohjeen - Heidi Alanderin Satakieleen jonka neuleohjetta paljastettiin joulukuussa joka toisena päivänä yhteensä kahdessatoista osassa. Toisinsanoen ohje ei paljastanut minkälainen huivi oli kyseessä, alussa oli tiedossa vain käytetty lanka, värit sekä neuletiheys puikkosuosituksineen. Kutkuttavaa!

Ohjeessa käytetty lanka oli aivan jotain muuta, minä hiipparoin omille hillo... ei kun lankapurkeilleni ja löysin sieltä aika maittavan väriyhdistelmän erimerkkisiä mohairlankoja joita olin hillonnut yli kymmenen vuotta, yhtä oli jo minua ennen hillonnut oma äitini ties kuinka kauan, joten todellakin nostalgiset langat tuli valittua työhön jonka ulkonäöstä minulla ei ollut mitään hajua. Ihanaa vaarallista elämää :D! Vain yhden langan jouduin ostamaan uutena, siihen valikoitui Regian ruskea sukkalanka kontrastiksi mohairlangoille. Myös vaaleanvioletti lanka poikkeaa mohairsekoitteista, siihen löysin Novitan Minikeristä nytterön 100% akryyliä.

Huivista jääneistä lankajämistä pyöräytin vielä pipan johon toistin huivin mallia oman mieleni mukaan.

Sanottava on, että todella toivon että ensi joulu tuo uuden yhtä herkullisen neulejoulukalenterin. Minä ainakin rakastuin ideaan ja itse huivimalliin. Kiitos Heidi!

Vastavuoroisuutta

Tästä on ollut aivan varmasti aikaisemminkin puhetta, miten koen rikkautta siinä minkälaisia ihmisiä olen elämääni saanut. Joskus kun näkee ja kokee rasismia, katsoo rumia uutisia ja aistii ihmisten pahoinvointia, meinaa iskeä epätoivo. Mutta sitten kun katsoo lähelle, ihan lähelle lähimmäisiin, valtaa nöyrä kiitollisuus. Ja senpä takia joskus, kun on hetki omaa aikaa, on riemastuttavaa tehdä ylläreitä niille ihmisille jotka ovat minua yllätelleet.

 

Nämä Naavakeijunkin aikana myynnissä olleet Rievut syntyivät 100% hamppulangasta, pienet tehopuhdistajat bambu-puuvillalangasta ja syntyipä samaan hetkeen vielä uusia kirjanmerkkejäkin.

Ystävältä tuli muinoin saatua alla oleva retroverhokangas. Siitä syntyi herkullisen värisiä kasseja joista tietysti yhden lähetin ystävälleni yllätykseksi kortin kera. Sitä ei tarina kerro, kumpi tapahtui ensin, mutta lähettipä ystäväkin minulle yllätykseksi Neulontajooga-kortin. Osui ja upposi, kiitos Sanna!

 

 

Silloin kun kortin sain, oli puikoilla ihan itselleni uusi välikausipaita Novita Purosta. Ilman ohjetta tuli tämä neule tehtyä viimeisistä langanlopuista, nyt on kyllä sanottava, että Puro on ollut yksi lempilangoistani niin värien kuin neulottavuudenkin puolesta. Harmi, että lanka alkaa käytössä niin herkästi huopumaan ja nyppyyntymään mutta jos lankaa olisi edelleen myynnissä niin varmasti sitä kyllä edelleen neuleisiin ostaisin.

Tämä peitto tuli virkattua sangen kutittavasta, mutta ihanan pehmeästä Samara super angora -langasta, jota löysin joskus Kuljun kartanosta. Turkkilaisessa langassa on huikeat 60% mohairia ja 40% akryyliä ja kaiken kukkuraksi se kestää vieläpä hellän konepesun. Itse työhön en tosin ole tyytyväinen, käytin ohjeena omaa ala-asteen käsityökirjaani, mutta olisi pitänyt kokeilla vilttiin Novitan isoäidinneliön ohjetta. Vanhalla ohjeella reunat alkoivat lerputtaa. Mutta rataspeittona se kyllä toimii ja lämmittää hyvin.

Novitan isoäidinneliön ohjetta tuli sitten testattua näihin allaoleviin neliöihin, joista virkkasimme esikoisen luokan kanssa peiton ja tyynyn yllätykseksi pois jäävälle opettajalle. Peittoon yhdistettiin yksivärisiä sekä monivärisiä Novitan Nalle-lankoja ja lopputulos oli kerrassaan upea! Ja läksiäisjuhla juuri niin herkkä kuin opettajakin. Ikävä tulee häntä, on meinaan ollut niin sydämellinen opettaja että! Se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Itsestäänselvyys ei ole myöskään se, että kuvia käsitöistä saisi ottaa rauhassa :D.

Tämä jo pari vuotta sitten alkanut oma tilkkupeittotalkookin on saanut vihdoin jatkoa. Iso liuta paloja on jo yhdistetty, pussillinen paloja odottaa omaa paikkaansa ja lankojakin pitäisi olla nyt tarpeeksi isoa peittoa ajatellen. Turvallinen Novitan Seiskaveikka ei petä lankavalintana.

Tunnusta väriä

 

Värit värit värit värit värit. Ja niiden kanssa pelaamisen inspiroivuus. Puhumattakaan kuvien asettelemisesta kaava-arkkien alle kieli keskellä suuta. Ja sitten kun on vielä lopputulokseenkin tyytyväinen. Tupla ah.

Tuli tehtyä kuopukselle juhlavampi puku Afrikasta tuodusta kankaasta. Viipottavaa lasta kehtasi katsoa mistä kuvakulmasta tahansa, oli sen verran tarkkaan mietitty kuvioiden paikat että iso kangaspalakin näytti lopulta pelkältä reikäjuustolta vaikka pienestä puvusta oli vaan kyse. Puvusta erityisen rakkaan tekee kaula-aukko, johon oma äitini jätti myös kädenjälkensä kun itselläni loppuivat ideat kesken. Oman äidin kanssa käsitöiden tekemiseen ei vaan kyllästy ikinä!

Ja mitäpä olisi olla monikulttuurinen ilman lippujen väriä ja mikäpä sen mukavampaa kuin olla samiksia oman isän kanssa. Kuopuksen paitaan langaksi valiutui Teeteen Salla, isänsä huiviin ja hattuun miehekkäästi Lankamaailman Janne. Hyviä lankoja olivat tehdä, mutta kutittavuus oli kyllä vähän toista luokkaa, varsinkin Jannen kanssa. Paitaan otin suuntaa antavasti ohjetta Modasta nro 4/2006, huivi ja hattu tehtiin sitten ison miehen toiveiden mukaan omasta päästä. Tai siis langasta kylläkin, mutta malli tuli mun päästä. Ja päätyi isännän päähän. Tai jotain.

Ja tuli sille kuopukselle tämmöisetkin tehtyä. Lankana aivan mielettömän pehmeää silkkivillaa.

 

Kelpas murullekin.

 

Ja sitten arkirealismia loppuun. Sen kerran kun pääsee kehaisemaan, että on tyytyväinen johonkin ompelutyöhön niin pakko on tunnustaa, että homma vaati jonnin verran harjoittelua, kaavamuunnoksia ja koekappaleita ennen kuin uskalsin rei'ittää lopullisen kankaan. Ompelu ja perfektionismi ovat aika raaka yhdistelmä! Neuloen ja virkaten prosessi on paljon pehmeämpi meikäläiselle, ehtii tuumia ja mallata eikä haittaa vaikka pitäisi purkaakin, sehän on vaan tavallaan langansäästöä :).

Talvi 2014-2015, yhtä sukkaa??

Niin... Tässähän nämä, vihdoin. Lienetkö jo neljän vuoden unelma joiden toteuttamiseenkin taisi taukojen kanssa hurahtaa rapia vuosi. Mun aarteet. Ohje omasta päästä, lanka Novitan Polku(olikohan?!).

Syksyn 2014 masuasukki-satoa. Vauvan raidallinen hahtuvapeitto patjansuojaksi (tullut testattua, sieppaa näemmä myös pahasti falskanneen kertakäyttövaipan), vanilja-kinuskinen mohairviltti lämmikkeeksi, Novitan Purosta tehty lantionlämmitin/minihame sekä tumppua, pipaa, sukkaa ja huivia Novitan Nallesta. Ohjetta tuli käytettyä vain tuohon pipaan, muut omasta päästä.

Sukkaset isosiskolle sekä kuopukselle, kuopus reppana tarvitsi uudet sukat kun vastasyntyneen koko oli aivan liian isoa. Lankana Novitan seiskaveikkaa ja pienempiin Nallea.

Ja tässä töppöset vielä käytössä. 

Toukkapussi neulottiin äitini kanssa yhdessä joulunpyhinä, onnistuu sangen näppärästi niinkin vauvaa sylistä toiseen vaihdellen. Ohje löytyi täältä, tunnustettakoon etten enää muista mikä noista oli ohjeena vai sovellettiinko taas vallan, univaje oli siinä vaiheessa taas jonninmoinen :). Lankana Novitan 100% villalanka jonka nimen olen unohtanut myöskin :D.

Kevättalvella vihreät sukkaset menivätten pieneksi, uudet isommat syntyivät Novitan Alpakasta. Sukkien kokoa suhteuttamassa vastasyntyneen lehmätutti sekä keskostutti. Ehei enää sovi sukat meidän pojalle ja tutitkin mahtuisivat varmaan kokonaisina suuhun. ELÄMÄ!

Hyvään tarkoitukseen hyvässä hengessä

Siinä se on, siiiiiinä se on!!! Viime syksynä leppoisana yhteistyönä aloitettu Äiti Teresa -peitto valmiina :). Paloja neuloi neljä neulojaa neljässä eri osoitteessa, yhteenompelu tapahtui sitten meillä ystävän kanssa. Nyt on homma enää postittamista vaille valmis. Voi tätä onnea!!! Peitto lähtee siis väliosoitteen kautta Intiaan, tältä sivulta lähdettiin muokkaillen liikkeelle. Kiitos Minna, Petra ja Hannele!!!

Toukokuussa valmistui myös lapsen koulun myyjäisiin hieman käsitöitä. Frillahuivit minun toimestani, korut tyttäreni ja hänen luokkakaverinsa toimesta. Ja ilmeisesti kaikki menivät kaupaksi :).

Talven peruja

... vai pieruja. On meinaa sitten jäänyt päivittämättä muutama työ taas, ai että oon ahkera bloggaaja! No eipä sillä, nyt ei olekaan pahemmin uusia töitä valmistunut joten onpahan edes jotain vanhaa näytettäväksi.

Helmikuussa pyöräyttelin muutaman kukkasen tehtyäni ensin langasta yhdelle nalleroiselle mekon ja myssyn. Nallesta kuva tulossa, kunhan neiti saa ensin silmät päähänsä. No niitä kukkasia sitten tuli vähän enemmänkin ja lopulta rakkaalle perhetutulle vielä syntymäpäivälahjaksikin yhden kranssin verran. Olet rakas Seija!

 

 Samoihin aikoihin tuli pyöräytettyä vielä kolme huivia, pipo ja yksi pikkuruinen tuubihuivi merinosta kutisijalle. Nämä syntyivät valloittavan helposti, olisipa aina yhtä leppoisaa päättelyä myöten :). Pipon ohje löytyi googeloimalla täältä, on muuten helppo, mutta sangen virkistävä ohje. Suositteluni.

Ystävän kanssa pyöritettiin Intian peittotalkoon ohella myös hieman ompeluita, kuten tämä jättikassi. Se mitä kassin sisällä on, paljastuu toisessa postauksessa...

Ja koska tilkkupeittotalkoot alkavat lähestyä loppuaan, piti minun tietysti aloittaa jo oma henkilökohtainen tilkkupeittotalkoo. Tosin tätä peittoa en laske edes keskeneräiseksi työksi, se saa valmistua langanpätkien mukaan.