Uusi vanha ehheh whatever!

 Niin niin, uusi vuosi portin varressa ja vanhat kujeet mielessä. Ei kun uudet. Niin. No, on ne vanhatkin kujeet eli keskeneräiset käsityöt saatu kirjattua paperille asti, mutta valmistunut niitä on hieman verkkaisemmin. Kesällä ja syksyllä aloitettuja on sitten valmistunut senkin edestä! Ja hei vanhoista valmistui juuri kaksi vuotta sitten aloitetut huopatumput tyttärelle ja pikkusiskolle. Ja kuvausta odottaa niitäkin ennen aloitettu villatakki sekä amigurumi kummitytölle - valmiina :). Lienetkö on päässä nuljahtanut jotain paikoilleen, kun juuri tällä hetkellä asioiden loppuunvieminen ja tavaroista luopuminen tuntuu niin suunnattoman hyvältä, että tulokset oikeasti alkavat näkyä kotona ja tuntua pääkopassa asti. Keventynyt fiilis molemmissa on tosi jees!

Kummipoika toivoi joululahjaksi jotain itsetekemääni. Sinne lähti siis reggae-porkkana sekä sukkaset nallesta :).

Lapsille syntyi syksyn aikana kaikille uudet neuleet, toivelangoista ja malleista. No okei okei, poikasen paita on ihan itse suunniteltu ja pojalla hyväksytty. Lisäksi pojalla on äipän kierrätyskankaasta tehdyt pyjamahousut jalassa. Huomionarvoisinta näissä kuvissa on ehdottomasti puinen lautapeli jota tytöt pelaavat. Se on meinaa tyttären itse tekemä!! Jouluaattona tuli aloitettua myös pitkästä aikaa yhteinen palapeli.

Ja kun onnistuin pesemään poikasen sukat pari numeroa pienemmiksi, sain itselleni puolihuopasukat ja poikanen uudet sukat. Ystävän uuteen kotiin päätyivät uudet kevyesti huovutetut patalaput. Ja syksyn uusi innostuskin saatettiin jouluaattona alkuun ja korupajassa valmistui ohimennen jo kolmet uudet korvikset tyttären kanssa - kahdet lahjaksi ja yhdet tyttärelle. Kuvathan niistä unohtui kaikessa tohinassa napata ennen kuin lahjat olivat jo uusilla omistajillaan!

Niin. Siinä ne. Jo pari vuotta sitten neulotut huopatumput. Saivat vihdoin muovit sisuksiinsa ja pääsivät pesukoneeseen :).

From Ethiopia to India and back to Chihuahua

Njoo, valmistuuhan näitä taas läjäpäin, mutta pahasti näyttää siltä, että tämänkertainen läjä on kaikki tänä vuonna aloitettua tuotantoa. Mutta pääasia, että keskeneräisten käsitöiden määrä vähenee selkeästi :).

 

Meidän naapurissa asuu tämmöinen söpis :). Sille tuli  pyöräytettyä toiveesta villapaita kun raukkaparka tuppasi värisemään aamupissalla. Voin sanoa, että villapaidan tekeminen oli sekä jotain uutta valloitettavaksi, että jotain hykerryttävän ihanaa päästä sovittamaan käyttäjänsä päälle. Sydän pakahtuu!

Tämä oli ihan minulle, ah, ihan itselleni. Tein hautajaisiin suojellakseni niskoja kylmältä ja kyllä se vaan paljon lämmittääkin! Loppulangasta taidan pyöräyttää vielä kolmiohuivin niin saan kääriydyttyä samaan kuosiin päätä myöten. Oli muuten mukavan nopeaa virkattavaa noiden alla olevien ohuiden lankojen jälkeen :).

Pieninä pikaneuleina syntyi sukkaset poikaselle ja rakkaalle perheystävälle. Huomautettakoon, että sukkien alla olevan tilkkupeiton olen tehnyt 15-vuotiaana ja uskaltanut vasta nyt ottaa sen todelliseen päivittäiseen käyttöön. 

Nämä polvisukkaset taasen syntyivät ystävän tyttärelle, lanka oli niin herkullinen kerällä etten voinut olla nappaamatta keriä ystävän tyttären lankakopasta itselleni :).

 

Ja kevättalvella aloittamani Nuttu-projektikin Etiopialaisille vastasyntyneille tuli tältä erää päätökseen ja lähetetyksi. Siinä hupeni omista lankavarastoistakin useampi kerä Floricaa sekä Woolia, joille en muuta käyttöä ollut vielä keksinyt.

  

Ja koska yhdessä tekeminen sekä hyvän tekeminen ovat niin mukavia asioita, päätimme muutaman ystävän kanssa pyöräyttää Äiti Teresa -peiton leppoisalla aikataululla. Eipäs kaikki asuta edes samalla paikkakunnolla, mutta sehän ei yhdessä tekemistä estä :). Tätä en laske edes keskeneräiseksi työksi, tämä on puhtaasti nautintoa ja projektia tehdään myös lasten kanssa yhdessä.

Rotta-potat kasvavat ja ovat todellakin perheenjäseniä. Osaavat tehdä kepposia sekä löytää turvasataman minun paitani alta. Siellä on turvallista ja lämmintä nukkua vaikka päiväunet.

Five to one, babe...

Raakaa peliä. Päätin, etten saa korkata uusia lankoja ennen kuin olen tehnyt viisi keskeneräistä työtä valmiiksi. Se oli riittävän paha houkutin :). Pidemmittä sanoitta. Tällaisia töitä...

 ... ja tällainen palkinto.

 Ja löytyipä siinä sivussa kuopuksen vanhat töppösetkin, jotka mahtuivat edelleen :). Yksi tämän rupeaman töistä paljastetaan myöhemmin, kunhan saan pyöritettyä muutaman keskeneräisen työn huovutusvalmiiksi.

Onko addiktin keskimääräinen päiväannos 100 grammaa?

 

Lanka-addiktin meinaa... Lyhyellä silmäyksellä laskin ainakin 12 keskeneräistä neuletyötä. Mitä, ihan pikkasenko liian monta rautaa tulessa ja heikko tahto kun ei malta olla aloittamatta uusia??? No nyt kyllä häkellyin sen verran, että josko vihdoin saisin asialle tehtyä jotain. Kun niitä uusia ideoita on jo valmiina sen toisen tusinan verran. 

Mutta onpas jotain valmistunutkin. Ja ei, tämä ei ole niitä vanhoja keskeneräisiä töitä vaan kesällä aloitettu ja loppuunsaatettu huovutettu kaitaliina keittiönpöydälle. Näppärä siitäkin syystä, että toimii samalla pannunalusena ja on pestävä :). Kaiken kukkuraksi keittiönpöydällä komeilee kuopukseni ensimmäinen käsityö - kirjottu pyyhe omalle mummulle. Yksi elämän nautinnollisimpia hetkiä on tehdä käsitöitä yhdessä lasten kanssa ja siitä olemme nauttineet monet kerrat tämän vuoden aikana.

Hiljaista elämää

 Kesävieras Ami ja Amin takana pari keskeneräistä projektia.

 Synttärilahja kummitytölle, lankana Tico tico.

Joskus kaikki pysähtyy vähän enemmänkin kuin ikinä voisi kuvitella. Mutta elämä kantaa ja kaikella on tarkoituksensa. Ja pysähtymisen takia niin moni tärkeä asia saa tilaa kasvaa ja muuttua. Elämä on hyvä vaikka näyttääkin välillä yllättäviä puolia itsestään. Tänään kuuntelemme ja laulamme tyttärien kanssa pitkästä aikaa Anna Puuta ja viikkaamme pyykkiä. Onni löytyy pienistä yksityiskohdista arjessa :).

Toppi Purosta, joogasukat Woolista ja poikasen 

sukat seiskaveikasta.

Poikasen tekemät sukat minulle :).

Käsityöt ovat olleet taka-alalla. Ideoita kiipeää päähän tuhannenvauhtia, toteutus laahaa tuskastuttavan hitaasti perässä. Sitä se hento inspiroituminen on. Jokaisen uuden työn valmistuttua teen jonkun vanhan keskeneräisen työn valmiiksi. Vaatii muuten tiukkaa itsekuria ihmiseltä, joka tykkää aloittaa uusia projekteja!

Perheemme sai myös tällä viikolla lisäystä, kaksi pientä tyttörottaa - Frida Jin ja Luna Jang. Frida on jo saatu kesytettyä, mutta Luna polo sinkoilee kuin hyppyrotta konsanaan eikä sitä olla saatu kiinni. Kesyyntymistä on siinäkin onneksi jo taoahtunut ja välillä sitä saa silittääkin hennosti :).

 

Frida ja Luna.

Josko seuraavaan postaukseen ei menisi reilua vuotta, saas nähdä ;). Viimeisenä vielä kuva tänään VIHDOIN päätellystä kuivausalustasta, johon sain käytettyä loput "turhat" Butterfly:t. Viskoosia ja puuvillaa, toimii kuin häkä, vaikka onkin hyvin pelkistetysti valmistettu :).

 

Kun elämä pysähtyy

Niinhän se vaan on, että meiltä ei aina kysytä mitä elämältä toivomme. Joskus suunnitelmat eivät toteudu, vaikka kuinka sitkeästi niiden eteen tekee töitä. Kaikella on aikansa ja paikkansa :). Perustin Naavakeijun 3,5 vuotta sitten jännittynein tunnelmin ja into piukassa. Naavakeiju oli minun unelmani toteutettavaksi ja silloin päätin, että toimin yrittäjänä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Näihin vuosiin on mahtunut paljon ihmettelyä ja oppimista, paljon töitä sekä aivan mielettömän ihania asiakkaita. Olen todellakin onnellinen, että uskalsin tämän askeleen elämässäni ottaa!

Vilpitön toiveeni oli, että olisin saanut vielä tovin jatkaa yrittäjänä, wahmina, mutta terveys saneli toisin. Tässä on nyt vajaa vuosi painittu jatkuvan kivun kanssa, joka näillä näkymin saa nimekseen kolmoishermosärky. Itse kipu sekä siihen käytettävät lääkkeet tekevät arjesta rehellisesti sanottuna haasteellista ja työnteosta pitkällä yrittämisellä mahdotonta. Osa asiakkaista jo saikin tuta minun virhemääräni, pahoittelut siitä! Viimeinen tikki taistelussa entisen elämän puolesta oli alkuvuonna alkanut krooninen poskiontelotulehdusrumba, mikä löi itsensä otsaonteloon asti. Täällä nyt sitten odotellaankin leikkausta, jotta edes tuo vaiva saataisiin aisoihin ja jatkuva alipaine pois poski- ja otsaonteloista. Aikamoista etten sanoisi. Voimattomuuden tunne on sanoinkuvaamaton, niin fyysinen kuin hetkittäin henkinen. Mutta kyllä tästäkin läpi mennään! Ja asioista, rakkaistakin sellaisista, luopuminen avaa mahdollisuuden uudelle. Ja sitähän se elämä on - jatkuvasti uusiutuvaa ja uutta luovaa. Aika kutkuttavaa oikeastaan kun pystyy jättämään surun ja haikeuden taakseen!

Naavakeiju jatkaa bloggailuaan ja elämän hämmästelyä, vaikka yritystoiminta siinä sivussa loppuukin. Niinhän sen joskus jo sanoinkin, että Naavakeiju on ehdottomasti perheemme jäsen. Ja oleellinen osa perhettämme se onkin pilvenhattaralla jalkoja heilutellessaan ja näyttäessään, että asioita kannattaa aina katsoa monenmoiselta kantilta!

Ihanaista kevättä kaikille Rakkaille, elämän kevään keskeltä :).

Palajamma!

Jenni ja Naavakeiju
.

Jos paloauto näyttää tuolta niin miltäköhän näyttävät palomiehet?!

XL-Sipulipöksyt hahtuvasta.

Olen tainnut aiemminkin sanoa, että minulla on sellaisia asiakkaita, jotka osaavat ideoida aivan ihania juttuja. Siihen kun lisää vielä lasten toiveet niin syntyy tällaista :). Hyvälle tuulelle tulen näistä kuvista aina vaan, vaikka pöksyt ovat lähteneet uusiin koteihinsa jo ajat sitten.

Ja tässäpä vielä huovutuskuva lähempää. Itse jäin pohdiskelemaan, että olisi todellakin mielenkiintoista tietää, minkälaisia palomiehiä tuon auton sisältä löytyy huristelemasta :)!

S-Sipulipöksyt Reggae-merinosta.

Ja tässä vielä pienemmät, pehmeämmät ja lempeämmät Sipulit. Näitä ei tarvitse paloletkun kanssa sammutella, mutta ne on mukavat kietoa pienelle käärölle kestovaippojen kaveriksi <3.

.