Viikonlopun ompeluksia ja kaavankehittelyä : ) Osa 2

Ja niinhän sitä sitten syntyi toinenkin tunika, kyllä nyt kelpaa eikä heti lopu vaatteet kesken! Haaveilin alunperin tuohon eteen taskua tai kahta, mutta tässä kohtaa tunika sanoi, että ei muuta, näin on hyvä. Katsotaan sitten syntyykö tähän tasku myöhemmin vai pitääkö jossain vaiheessa tehdä hieman toisenmallinen tunika, johon tasku kenties sopii paremmin. Tyytyväinen olen, kovin tyytyväinen! Voi kun suunnittelu olisi aina näin ihanaista :).

Viikonlopun ompeluksia ja kaavankehittelyä : )

Rohkea rokan syö ja haaveita pitää aina välillä muistaa toteuttaa :).

Minulla kului muutaman vuoden vanha, ehdoton lempimekkoni puhki. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sain vihdoin aikaiseksi piirtää itselleni tunikakaavat! Ja näin syntyi ensimmäinen tunika sillä kaavalla, seuraava kangas odottaa jo tuossa vieressä leikkaamista.

Ja jos ihka oma mekkokaava on ollut haaveissa, niin haaveissa on ollut myös tytteröisille essumekon kaava. Ja siitä se sitten lähti, versio 1 tuli valmiiksi ja kunhan kanttinauhaa saadaan lisää niin haaveissa olisi muokkailla kaavaa vieläkin enemmän meidän tyyliseksi. Ihana tämä ompelukärpänen kun se oikein puraisee! Ja ommellessa saavat ranteetkin sen verran lepoa että puikot pysyvät paremmin kätösissä.

Banskua ja suklaata, olkaatten hyvä : )

Sipulipöksyt S-koossa Reggae-langasta väreinä Banaani ja Tumma suklaa.

Siinäpä se, ikäänkuin pähkinänkuoressa :). Aikas namskeli on tuo Banaani, ei sitä kamerakaan saa natusteltua niin herkullisen näköiseksi kuin mitä todellisuus on! Eikä Tumma suklaa kerro kuvassa, miten ihanan pehmeä se on lankana, aivan untuvainen ja rutisteltava. Tilaustyönä nämä matkaan lähtivät ja nyt ei muuta kuin ruuhkan purkamista jatkamaan....

Aattoyön ilosilmukat : )

"Tuutko äiti jo nukkuu mun kaa?" kysyi Inka aattoa edeltävänä iltana. "Ei kun äiti tekee vielä yhden yllätyksen", sanoin. "Ai mulle??", kysyi Inka. "Niin kulta, sulle :)". Puoli kolmelta yöllä oli yllätys neulottuna sekä paketoituna kuusen alla ja hymyilevän lapsen viereen kiipisi tämä hymyilevä äiti.

Jaa-a, ja mitäköhän sinne kuusen alle tupsahti? Muistattekos vielä nämä?

Nyt sai toinen tyttöröisistä lahjaksi villaisat talvivaatteet :). Villatakin, pipon, huivin, töppöset ja tumput. Kaikki ohjeet omasta päästä, lanka Novitan Puroa -Metsää ja Ruskaa.

Kukas tonttu se tämmöisen aarteen kanssa kulkee...

No eeeeeeei, minähän se taas olen tämän takana, hih hei :)! Vielä ehti pukinkonttiin tämä paketti, tilaustyönä syntyivät Sipulipöksyt kokoa S, lankana Merisoftin Merentaika. Aikas ihanainen väri tuo on, tuo mieleeni merenneidot ja kaikki muutkin pulputtelevat olennot. Että ei muuta kuin loiskis loiskis vaan!

Kopoti koijaa!

-

Tästä köpöttelijästä en missään nimessä voi ottaa kunniaa itselleni, minun roolini on ollut lähinnä kokoaja :). Nukkekerhon satoa taasen nimittäin, paikka jossa on niin ihana kokeilla siipiään ja opetella kaikkea uutta! Otin tämän keskeneräisenä hyppysiini, totesin että saan sen hyvissä ajoin ennen joulua valmiiksi, alusta asti tuskin olisin ehtinyt sitä ajoissa tekemään. Minä siis täytin konin ja ompelin massun sekä kaviot kiinni. Lisäsin myös harjan, hännän ja silmät sekä pyöritin valjaat. Ja niin se tyhjä kangaspalanen muuttui eläväksi neulan ja langan avulla, aika mieletöntä, eikös :D!

Hei hei heppa ja onnea uuteen kotiisi, missä se sitten lienetkin!

Postia Naavakeijulle!

-

Terveisiä Naavakeijun muotokuvan piirtäjältä! Postilaatikkoon tupsahti muhkea ja vahva, mutta samalla niin iloinen ja lempeä kuva. Kuka lienet, kuka lienet ;). Jos taitoa olisi, lurauttaisin tähän pienen runon, mutta tyydyn nyt tekemään sitä mitä osaan ja tanssahtelen villalanka kavaljeerina luoden sanattoman runon tuomaan samaa iloa vastaanottajalleen kuin tämä kuva tuo minulle. Kiitos Ipi!

Noh, jos minulta ei tuo runomitta onnistu niin tällainen aarre tupsahti Ipiltä viime yönä:

Jo vehreys suven muisto on,
saa peitteen maakin lumen tuo -

Myös valoharson naava saa,
kun jouluu kohti vaeltaa -

Kaik pesiin lämmön sopeutuu,
siel toisiinsa jo tarrautuu -

Voi kylmyys olla harha vaan,
kun villanukan alla saa -

jo kaulautua rakkaisiins,
kaik lapset pienist aikuisiin -

Vaan valo kaikkein kirkkain on,
siel missä sielun sydän soi -

ja kutoo rakkaut' toisilleen,
kuin naavakeiju pienilleen...

;) Mukavaa Joulunodotusta!

t. ~ipi~


Ihanaa Joulunodotusta sinulle Ipi myös, sydämeeni tämän kätken :).