Pehmoinen peppukiitäjä

Ja mitäpäs muuta sitä Naavakeijun kuopukselle kuin kestovaippoja heti kun jaksaminen vain antoi myöten... ja aika. Jopa keskoskokoiset Sipulipöksyt tuli tehtyä ja yllätyksekseni ne menivätkin useamman kilon kokoiseksi! Noh, näistä vaipoista (ja monista muistakin jotka eivät kuviksi ikinä ehtineet) on jo lähes kaikki luovutettu Tampereen kestovaippayhdistykselle ja uusia pitäisi pakertaa kiireen vilkkaan poikasen kasvaessa vauhdilla. 

 

Pojasta polvi paranee

"Äiti, tein sulle vähän iltapalaa.". Niin juu, pitäiskö se raaskia syödäkin? Tämmösiä ohjeita löytyy kuulemma You tubesta, ja äkkiäkös näppärä esikoispoika sellaisen pyöräyttää niin halutessaan. Ihan inasen oli sydän sulaa ylpeydestä.

"Niin joo, tossa tommonen, tehtiin koulussa". Siis mitäh, saanko minä sen, saanko? Saanhan??! Jos omistaa kuusi afrikkalaista rumpua, mattasointuisen pianon, muun pienemmän soittimen sekä musiikin kuunteluun NADin vahvistimen, ei voi olla kuin onnellinen jos saa aarteiden jatkoksi oman poikansa itsetekemän soittimen.

Noiden edellisten jälkeen tämä ei nyt niin kummoiselta näytä, mutta jokainen voi miettiä, miten tärkeitä voivatkaan omat lemmikit olla jos teini-ikäinen haluaa tehdä niille useamman tunnin mattoa - mattoa joka tulee todennäköisesti tuhoutumaan muutamassa päivässä häkissä. Respect.

Talvi 2014-2015, yhtä sukkaa??

Niin... Tässähän nämä, vihdoin. Lienetkö jo neljän vuoden unelma joiden toteuttamiseenkin taisi taukojen kanssa hurahtaa rapia vuosi. Mun aarteet. Ohje omasta päästä, lanka Novitan Polku(olikohan?!).

Syksyn 2014 masuasukki-satoa. Vauvan raidallinen hahtuvapeitto patjansuojaksi (tullut testattua, sieppaa näemmä myös pahasti falskanneen kertakäyttövaipan), vanilja-kinuskinen mohairviltti lämmikkeeksi, Novitan Purosta tehty lantionlämmitin/minihame sekä tumppua, pipaa, sukkaa ja huivia Novitan Nallesta. Ohjetta tuli käytettyä vain tuohon pipaan, muut omasta päästä.

Sukkaset isosiskolle sekä kuopukselle, kuopus reppana tarvitsi uudet sukat kun vastasyntyneen koko oli aivan liian isoa. Lankana Novitan seiskaveikkaa ja pienempiin Nallea.

Ja tässä töppöset vielä käytössä. 

Toukkapussi neulottiin äitini kanssa yhdessä joulunpyhinä, onnistuu sangen näppärästi niinkin vauvaa sylistä toiseen vaihdellen. Ohje löytyi täältä, tunnustettakoon etten enää muista mikä noista oli ohjeena vai sovellettiinko taas vallan, univaje oli siinä vaiheessa taas jonninmoinen :). Lankana Novitan 100% villalanka jonka nimen olen unohtanut myöskin :D.

Kevättalvella vihreät sukkaset menivätten pieneksi, uudet isommat syntyivät Novitan Alpakasta. Sukkien kokoa suhteuttamassa vastasyntyneen lehmätutti sekä keskostutti. Ehei enää sovi sukat meidän pojalle ja tutitkin mahtuisivat varmaan kokonaisina suuhun. ELÄMÄ!

Yhteen vuoteen mahtuu paljon

Täällä ollaan taas! Hiljaiselo loppukoon ja sovitaan, että tästä eteenpäin on taas tarpeeksi aikaa päivittää juttuja ja tekeleitä tänne asti. 

Niin, että mitä Naavakeijulle kuuluu? Jos pikkuruisen pikakelauksen tekisi vuodentakaiseen, niin se näyttää aika pitkälti tältä:

Aluksi oli...

Sitten tapahtui...

Joku ei malttanut odottaa masun suojissa loppuun asti ja kävi näin...

Ja sen jälkeen elämä onkin ollu yhtä...

Olo on siis hyvin siunattu ja onnekas, mutta myöskin sangen räjähtänyt ja kiireinen :). Käsitöitä on syntynyt tässä kaiken keskellä milloin enemmän ja milloin vähemmän, niistä lisää seuraavissa luvuissa. Kuvat ovat jo valmiina, tästä se alkaa!

Hyvään tarkoitukseen hyvässä hengessä

Siinä se on, siiiiiinä se on!!! Viime syksynä leppoisana yhteistyönä aloitettu Äiti Teresa -peitto valmiina :). Paloja neuloi neljä neulojaa neljässä eri osoitteessa, yhteenompelu tapahtui sitten meillä ystävän kanssa. Nyt on homma enää postittamista vaille valmis. Voi tätä onnea!!! Peitto lähtee siis väliosoitteen kautta Intiaan, tältä sivulta lähdettiin muokkaillen liikkeelle. Kiitos Minna, Petra ja Hannele!!!

Toukokuussa valmistui myös lapsen koulun myyjäisiin hieman käsitöitä. Frillahuivit minun toimestani, korut tyttäreni ja hänen luokkakaverinsa toimesta. Ja ilmeisesti kaikki menivät kaupaksi :).

Talven peruja

... vai pieruja. On meinaa sitten jäänyt päivittämättä muutama työ taas, ai että oon ahkera bloggaaja! No eipä sillä, nyt ei olekaan pahemmin uusia töitä valmistunut joten onpahan edes jotain vanhaa näytettäväksi.

Helmikuussa pyöräyttelin muutaman kukkasen tehtyäni ensin langasta yhdelle nalleroiselle mekon ja myssyn. Nallesta kuva tulossa, kunhan neiti saa ensin silmät päähänsä. No niitä kukkasia sitten tuli vähän enemmänkin ja lopulta rakkaalle perhetutulle vielä syntymäpäivälahjaksikin yhden kranssin verran. Olet rakas Seija!

 

 Samoihin aikoihin tuli pyöräytettyä vielä kolme huivia, pipo ja yksi pikkuruinen tuubihuivi merinosta kutisijalle. Nämä syntyivät valloittavan helposti, olisipa aina yhtä leppoisaa päättelyä myöten :). Pipon ohje löytyi googeloimalla täältä, on muuten helppo, mutta sangen virkistävä ohje. Suositteluni.

Ystävän kanssa pyöritettiin Intian peittotalkoon ohella myös hieman ompeluita, kuten tämä jättikassi. Se mitä kassin sisällä on, paljastuu toisessa postauksessa...

Ja koska tilkkupeittotalkoot alkavat lähestyä loppuaan, piti minun tietysti aloittaa jo oma henkilökohtainen tilkkupeittotalkoo. Tosin tätä peittoa en laske edes keskeneräiseksi työksi, se saa valmistua langanpätkien mukaan.

Flu factory

... eli jälleen kerran flunssassa, oliskohan jo viides tänä vuonna. Päätettiin kuitenkin tyttöjen kanssa jotain luovaa tehdä yhdessä ja mukavamminhan se flunssailevan aika niin kuluukin :).

Ja niin saatiin tehtyä kaikki pienet lahjapaketit, kaksi niistä lähtee jo huomenna eteenpäin.

Lahjuksista puheenollen, myös tällaisia paketteja pyörittelin parit jo ennen joulua ja parit sen jälkeen. Paketteihin meni vaihtelevasti itse tehtyjä kankaisia rättejä, puhdistuslappuja ja/tai neulottuja hamppulanka-riepuja sekä valmiista saippuamassasta tehtyjä ruususaippuoita, joihin olin lisännyt ripauksen elintarvikeväriä sekä eteeristä öljyä. Keltaiset ovat Ruusupuu-karitevoi saippuoita ja siniset Thieves-oliiviöljysaippuoita. Ihanan helppoja tehdä ja hyviä käytössä, ilolla niitä tulikin jaettua ystäville varmaan kolmisenkymmentä kappaletta ja kunhan omatkin kuluvat loppuun, voisikin tehdä jo uuden satsin :). Hätsiu!