Talven peruja

... vai pieruja. On meinaa sitten jäänyt päivittämättä muutama työ taas, ai että oon ahkera bloggaaja! No eipä sillä, nyt ei olekaan pahemmin uusia töitä valmistunut joten onpahan edes jotain vanhaa näytettäväksi.

Helmikuussa pyöräyttelin muutaman kukkasen tehtyäni ensin langasta yhdelle nalleroiselle mekon ja myssyn. Nallesta kuva tulossa, kunhan neiti saa ensin silmät päähänsä. No niitä kukkasia sitten tuli vähän enemmänkin ja lopulta rakkaalle perhetutulle vielä syntymäpäivälahjaksikin yhden kranssin verran. Olet rakas Seija!

 

 Samoihin aikoihin tuli pyöräytettyä vielä kolme huivia, pipo ja yksi pikkuruinen tuubihuivi merinosta kutisijalle. Nämä syntyivät valloittavan helposti, olisipa aina yhtä leppoisaa päättelyä myöten :). Pipon ohje löytyi googeloimalla täältä, on muuten helppo, mutta sangen virkistävä ohje. Suositteluni.

Ystävän kanssa pyöritettiin Intian peittotalkoon ohella myös hieman ompeluita, kuten tämä jättikassi. Se mitä kassin sisällä on, paljastuu toisessa postauksessa...

Ja koska tilkkupeittotalkoot alkavat lähestyä loppuaan, piti minun tietysti aloittaa jo oma henkilökohtainen tilkkupeittotalkoo. Tosin tätä peittoa en laske edes keskeneräiseksi työksi, se saa valmistua langanpätkien mukaan.

Flu factory

... eli jälleen kerran flunssassa, oliskohan jo viides tänä vuonna. Päätettiin kuitenkin tyttöjen kanssa jotain luovaa tehdä yhdessä ja mukavamminhan se flunssailevan aika niin kuluukin :).

Ja niin saatiin tehtyä kaikki pienet lahjapaketit, kaksi niistä lähtee jo huomenna eteenpäin.

Lahjuksista puheenollen, myös tällaisia paketteja pyörittelin parit jo ennen joulua ja parit sen jälkeen. Paketteihin meni vaihtelevasti itse tehtyjä kankaisia rättejä, puhdistuslappuja ja/tai neulottuja hamppulanka-riepuja sekä valmiista saippuamassasta tehtyjä ruususaippuoita, joihin olin lisännyt ripauksen elintarvikeväriä sekä eteeristä öljyä. Keltaiset ovat Ruusupuu-karitevoi saippuoita ja siniset Thieves-oliiviöljysaippuoita. Ihanan helppoja tehdä ja hyviä käytössä, ilolla niitä tulikin jaettua ystäville varmaan kolmisenkymmentä kappaletta ja kunhan omatkin kuluvat loppuun, voisikin tehdä jo uuden satsin :). Hätsiu!

Oppiminen on kaunista

 

 Uuden oppiminen on vaan niin ihanaa, aina ja aina. Ja siitä saa vielä maittavampaa pienin lisämaustein! Ystäväni antoi jo pari vuotta sitten minulle kaksi kangastilkkua joita äitipuolensa ei ollut raaskinut heittää roskiin. Mietin niistä pussipiiloja ja vaikka mitä, mutta onneksi en ottanut työn alle. Nimittäin tällaiset niistä tuli :). Samalla sain pitkään haaveilemani penaalinkin, jota olin metsästänyt kaupoista oikeanlaista löytämättä. Loppupalasta syntyi vielä pieni pussukka, eihän noin kaunista kangasta voinut hukkaan heittää.

Vasemmanpuoleinen on täyttynyt jo vuoden itseopiskelusta sekä joogakoulun luennoista, oikeanpuoleinen päällystetty kansio täyttyköön resepteistä. Vihkon päällystin hiomapaperin, liiman ja pensselin avulla, kansiolle tein irrotettavan päällisen että voi sitten rapatessa roiskia.

Viime kerrallan jäi esittelemättä uusi perheenjäsenemme kääpiöhamsteri Helmi. Tämän kananmunankokoisen pikkuystävämme saimme naapuriperheeltä tyttöjen iloksi ja iloa siitä on ollutkin :). Kerrassaan lutuinen tapaus on hän ja valloittanut minunkin sydämeni, tosin taidan olla parempi rottien käsittelyssä koska tämä murunen tykkää haukkailla minua hyvinkin kipeästi ja huomattavasti enemmän kuin tyttöjä. Helmi on sokea, ainakin lähes kokonaan jos ei kokonaan, mutta se ei menoa näytä haittaavan.

Sinkkuja, helmiä, tyttöjä ja räkää... vähän luomunakin

 Siinäpä se aika pitkälti, tammikuu nimittäin. Ystäviä, käsitöitä, aikaa perheen kanssa ja muutama flunssa. Viimeistä lukuunottamatta voin sanoa, että siinä on avaimet onneen pakkasenkin keskellä. Varsinkin kun saa tehdä käsitöitä ystävien ja lasten kanssa :).

Käsitöiden kirjo on laajentunut villan kimpusta nyt myös koruihin ja varovaiseen askarteluun. Muun muassa nämä korut syntyivät yhdessä ystävän ja tyttärien kanssa eräänä sunnuntaina. Taivas miten ihanaa meillä olikaan! Iltapäivän aikana kuului monen monta kertaa "tää on sulle :)", milloin kenenkin toimesta.

 

Saman ystävän kanssa tehtiin viime vuoden puolella tapaamispaikka sinkkusukille. Idea tuli, mistäpäs muualta kuin Facebookista. On muuten näppärä!

Kummityttärelle syntyi tämä amigurumi-tyttönen vihdoin kahden vuoden synnyttämisen jälkeen. Hieman tuli taas vietyä Mia Bengtssonin kirjan ohjetta pidemmälle ja laukkuunkin tuli kaksi itse tehtyä kirjaa, toinen täytettynä ja toinen kummitytön kirjoitettavaksi. Paljon tuotti surua nuken viivästyminen minulle, mutta tätä tämä sairaus on - ennen pystyin pysymään aikataluissa, nykyisin tulee mitoitettua omat voimavarat ja ajankäyttö ihan päin pensaikkoa. Eli opettelua opettelua, sitähän se elämä on.

 

Uuden vuoden tuotos oli luomuhuivi tyttärelle ihan ex tempore. Joskus on ihan hyvä hillota niitä yksinäisiäkin lankoja, sitä ei koskaan tiedä milloin syntyy idea ja kuva mieleen. Aivan juu, eihän tuossa ihan kaikki ole luomua, joukosta löytyy ulkoreunasta pala Novitan Puroa sekä Woolia.

 Ah mikä kuva muistoksi! Mun kuopus oppi eilen nimittäin virkkaamaan!!! Sitä on nyt sitten harjoiteltu, vaikka flunssa kaatoi pienen viltin alle. Ja uskokaa tai älkää, ihan on neidin omaa kädenjälkeä mikä kuvassa näkyy :).

Flunssia meillä onkin piisannut tammikuun aikana ihan riittävästi. Toivottavasti helmikuu vietettäisiin terveemmin!

Tammikuun postauksen ehdoton sokeri pohjalla, tästä olen puhtaasti ylpeä. Meinaa se ikuisuusprojekti eli rikkinäisten vaatteiden pino... Minulla on yhden ystävän kanssa tapana silloin tällöin tavata ja tehdä niitä ei niin mukavia hommia yhdessä. Hänellä on aina tietokone mukana, minä sitten autan siinä missä voin ja väkertelen omia inhokkejani siinä sivussa huomaamatta. Tässäkin on vain osa  siitä mitä tuon yön aikana syntyi! Seuraavaa kertaa odotellessa siis :).

Uusi vanha ehheh whatever!

 Niin niin, uusi vuosi portin varressa ja vanhat kujeet mielessä. Ei kun uudet. Niin. No, on ne vanhatkin kujeet eli keskeneräiset käsityöt saatu kirjattua paperille asti, mutta valmistunut niitä on hieman verkkaisemmin. Kesällä ja syksyllä aloitettuja on sitten valmistunut senkin edestä! Ja hei vanhoista valmistui juuri kaksi vuotta sitten aloitetut huopatumput tyttärelle ja pikkusiskolle. Ja kuvausta odottaa niitäkin ennen aloitettu villatakki sekä amigurumi kummitytölle - valmiina :). Lienetkö on päässä nuljahtanut jotain paikoilleen, kun juuri tällä hetkellä asioiden loppuunvieminen ja tavaroista luopuminen tuntuu niin suunnattoman hyvältä, että tulokset oikeasti alkavat näkyä kotona ja tuntua pääkopassa asti. Keventynyt fiilis molemmissa on tosi jees!

Kummipoika toivoi joululahjaksi jotain itsetekemääni. Sinne lähti siis reggae-porkkana sekä sukkaset nallesta :).

Lapsille syntyi syksyn aikana kaikille uudet neuleet, toivelangoista ja malleista. No okei okei, poikasen paita on ihan itse suunniteltu ja pojalla hyväksytty. Lisäksi pojalla on äipän kierrätyskankaasta tehdyt pyjamahousut jalassa. Huomionarvoisinta näissä kuvissa on ehdottomasti puinen lautapeli jota tytöt pelaavat. Se on meinaa tyttären itse tekemä!! Jouluaattona tuli aloitettua myös pitkästä aikaa yhteinen palapeli.

Ja kun onnistuin pesemään poikasen sukat pari numeroa pienemmiksi, sain itselleni puolihuopasukat ja poikanen uudet sukat. Ystävän uuteen kotiin päätyivät uudet kevyesti huovutetut patalaput. Ja syksyn uusi innostuskin saatettiin jouluaattona alkuun ja korupajassa valmistui ohimennen jo kolmet uudet korvikset tyttären kanssa - kahdet lahjaksi ja yhdet tyttärelle. Kuvathan niistä unohtui kaikessa tohinassa napata ennen kuin lahjat olivat jo uusilla omistajillaan!

Niin. Siinä ne. Jo pari vuotta sitten neulotut huopatumput. Saivat vihdoin muovit sisuksiinsa ja pääsivät pesukoneeseen :).

From Ethiopia to India and back to Chihuahua

Njoo, valmistuuhan näitä taas läjäpäin, mutta pahasti näyttää siltä, että tämänkertainen läjä on kaikki tänä vuonna aloitettua tuotantoa. Mutta pääasia, että keskeneräisten käsitöiden määrä vähenee selkeästi :).

 

Meidän naapurissa asuu tämmöinen söpis :). Sille tuli  pyöräytettyä toiveesta villapaita kun raukkaparka tuppasi värisemään aamupissalla. Voin sanoa, että villapaidan tekeminen oli sekä jotain uutta valloitettavaksi, että jotain hykerryttävän ihanaa päästä sovittamaan käyttäjänsä päälle. Sydän pakahtuu!

Tämä oli ihan minulle, ah, ihan itselleni. Tein hautajaisiin suojellakseni niskoja kylmältä ja kyllä se vaan paljon lämmittääkin! Loppulangasta taidan pyöräyttää vielä kolmiohuivin niin saan kääriydyttyä samaan kuosiin päätä myöten. Oli muuten mukavan nopeaa virkattavaa noiden alla olevien ohuiden lankojen jälkeen :).

Pieninä pikaneuleina syntyi sukkaset poikaselle ja rakkaalle perheystävälle. Huomautettakoon, että sukkien alla olevan tilkkupeiton olen tehnyt 15-vuotiaana ja uskaltanut vasta nyt ottaa sen todelliseen päivittäiseen käyttöön. 

Nämä polvisukkaset taasen syntyivät ystävän tyttärelle, lanka oli niin herkullinen kerällä etten voinut olla nappaamatta keriä ystävän tyttären lankakopasta itselleni :).

 

Ja kevättalvella aloittamani Nuttu-projektikin Etiopialaisille vastasyntyneille tuli tältä erää päätökseen ja lähetetyksi. Siinä hupeni omista lankavarastoistakin useampi kerä Floricaa sekä Woolia, joille en muuta käyttöä ollut vielä keksinyt.

  

Ja koska yhdessä tekeminen sekä hyvän tekeminen ovat niin mukavia asioita, päätimme muutaman ystävän kanssa pyöräyttää Äiti Teresa -peiton leppoisalla aikataululla. Eipäs kaikki asuta edes samalla paikkakunnolla, mutta sehän ei yhdessä tekemistä estä :). Tätä en laske edes keskeneräiseksi työksi, tämä on puhtaasti nautintoa ja projektia tehdään myös lasten kanssa yhdessä.

Rotta-potat kasvavat ja ovat todellakin perheenjäseniä. Osaavat tehdä kepposia sekä löytää turvasataman minun paitani alta. Siellä on turvallista ja lämmintä nukkua vaikka päiväunet.

Five to one, babe...

Raakaa peliä. Päätin, etten saa korkata uusia lankoja ennen kuin olen tehnyt viisi keskeneräistä työtä valmiiksi. Se oli riittävän paha houkutin :). Pidemmittä sanoitta. Tällaisia töitä...

 ... ja tällainen palkinto.

 Ja löytyipä siinä sivussa kuopuksen vanhat töppösetkin, jotka mahtuivat edelleen :). Yksi tämän rupeaman töistä paljastetaan myöhemmin, kunhan saan pyöritettyä muutaman keskeneräisen työn huovutusvalmiiksi.